Aaltoja hyvälle sanomalle
Säveltäjä Lasse Heikkilä, 61, ottaa tulijan hymyillen vastaan kotona Tampereen Ristinarkussa, jonne muutti 35 vuotta sitten. Nopealiikkeisestä olemuksesta ei näy edellispäivän aamukuuden herätys Helsingin keikalle. Tarjolle lennähtää pikakahvia ja juuri kaupasta haetut herkut.
− Alkaa ikä painaa. Nuorempana olin tarmokas, Heikkilä väittää, ja työntää reippaasti suurta nojatuolia ruokapöydän viereen.
Kolmen sukupolven talossa on hiljaista. Flyygeliltä näkyy pelto, jonka päälle usva tuntuu unohtuneen.
Nuottitelineellä on Bachin preludeja, kellarissa bänditilat, isoäidillä oma sisäänkäynti, kolmesta lapsesta vanhin muuttanut omilleen ja teinin ovessa lukee ”koputa ensin”. Se hymyilyttää ohimennen suurperheen isää.
60-vuotisjuhlakonsertin nimissä alamme kelata Heikkilän uraa, jonka hän jakaa viiteen jaksoon. Amerikan-haave kuuluu Gospel Powerissa. Silloin kuuntelussa olivat olivat Herbie Hancock, Toto, Steely Dan ja Earth Wind & Fire.− 1970- ja 80-luvuilla ajattelin, että länsirannikko on hienointa, mitä on. Suomalaisista Pekka Pohjola oli ainoa, jota siedin.
Sibelius-Akatemiassa syntyi Debussy-tyylisiä sävellyksiä, sittemmin jatsahtavaakin.
− Musikaalivuodet olivat 1989−95, kunnes lähdin Australiaan, Heikkilä kertaa.Herkkien laulujen päivät
Kaukana kotoa sielunmaisema havahtui.
− Olin yrittänyt jotain vierasta. Löysin itsestäni tamperelaisen juntin, suomalaisen miehen. Tuli hirveä koti-ikävä, ja tulin puolen vuoden päästä takaisin. Tuli halu löytää suomalaisuus.
Heikkilä suuntasi syntysijoilleen Kangasalle.
− Istuskelin Pelisalmella. Katselin järviä ja lepikoita ja mietin, miten se maisema soi.
− Lauloin sanelimeen kymmeniä lauluja ja kirjoitin pikakirjoituksella nuotteja. Ensin itkun kanssa, ja hävetti, onko tämä näin lapsellista. Samalla tuntui, että se on totta. Todella minua. Kun olin rehellinen itselleni, sellaista sieltä tuli. Niistä kokosin Suomalaisen messun, hän kertoo.
Kappaleista yksi oli Itkua katuvan kansan, jossa Isältä pyydetään anteeksi sydämestä asti. Soitinrepertuaariin pääsivät kantele, jouhikko ja pianohaitari.
− Tein kaksi taiteellista itsemurhaa, Heikkilä viittaa gospel-uraan ja akateemiseen koulutukseen.
Hänen saamansa palautteen mukaan tällä on ollut suuri merkitys kuulijoille, mutta myös itselle.
− Nyt en jäljittele ketään. Teen kaiken omasta taustastani.
Kristallisoidut ideat
Heikkilä kertoo nuorempana erottuneensa joukosta fyysisesti ja henkisesti: pitkä, hoikka mies pohti syviä ja halusi selvitellä ihmisyyttä, ja keskustelukumppanikin puuttui. Nyt sanomisen tarve on loppunut.
− Olen käyttänyt musiikkia viestin kantoaalloksi. Tekisi mieli etsiä, onko jotain sanomatta. Se todennäköisesti löytää musiikillisen muodon.
− Inspiraatio on kannen alla. Kun avaan kannen, pitää ottaa nopeasti talteen se, mitä sieltä tulee, sillä sieltä tulee jo seuraava. Kun idea on mielessä, kone käy lujaa, hän kuvailee.
Ennen uusien aiheiden kristallisoimista on kuitenkin juhlakonsertin aika. Esiintymässä ovat Pentti Hietanen, Jaana Pöllänen, Saila, Gospel Power ja Musiikkiteatteri Valkia.
− Tuntuu liikuttavalta. Olin päättänyt, etten juhli, mutta työkaverit sanoivat, että tarvitset kunnon juhlat. En tykkää olla keskipisteenä. Odotan, että saan istua perheen kanssa ja iloita, että minua on haluttu muistaa näin ihanalla tavalla.
Teksti: Elisa af Hällström- Suomalaisista säveltäjistä Lasse Heikkilän lauluja on eniten käännetty muille kielille. Jippii-lastenlauluja on käännetty yli sadalle kielelle.
- Heikkilän 60-vuotisjuhlakonsertin Tampere-talossa16.4. johtaa Lehari Kaustel. Konsertin yhteydessä julkaistaan nuottikirja 60 suosituinta Lasse Heikkilän laulua.
- Sillan arkistojuttu: Uusi Suomalainen Messu sisältää aikaa kestäviä lauluja