Aavevieraat etsii yhteyttä
Aavevieraat on Tanssiteatteri MD:n näyttämöteos, jossa kysytään ihmisen sosiaalisen ja kehollisen evoluution suhdetta tulevaisuuteen.
Esitykselle keskeinen lavastus muodostuu näyttämölle symmetrisesti asetetuista mustista laatikoista. Katsomosta avautuva näkymä muistuttaa urbaania katumaisemaa, joka muodostaa tanssijoille heidän liikkeitään ohjaavat koordinaatiston.
– Teosta suunnitellessani halusin, että Hällän saliin astuva ihminen kokee ikään kuin astuvansa sisään kiehtovaan, elämyksellisesti rikkaaseen tilateokseen, pohtii teatterin taiteelliseen suunnitteluryhmään kuuluva koreografi Samuli Roininen.
– Näyttämölle asetetut särmiöt antavat myös huimasti tilaa katsojan omalle mielikuvitukselle, assosiaatioille. Tilan ristiin valotetuissa mustissa laatikoissa voi nähdä vaikkapa muistolehdon tai hylätyn leikkikentän leluineen.
Abstrakti, graafinen tila on koti neljälle tanssivalle hahmolle, mutta samalla se on jotakin outoa ja vierasta. He tutkivat omituista maastoa pureutuen lapsen innolla siihen, mitä heistä on tullut. Myös suhdetta kehoon tutkitaan, ikään kuin se olisi jokin esine.
– Esitys maalaa dystopisen kuvan tulevaisuudesta. Tässä maailmassa ihmiset ovat menettäneet yhteytensä niin itseensä kuin toisiin sekä maailmaan. Tilan rakenteet muodostavat hämmentävän pelin, jota hahmot eivät ymmärrä. He ovat muuttuneet aaveiksi, joista on jäljellä vain ihmisen ääriviivat.
Tila alkaa murtua
– Tila alkaa esityksen aikana murtua. Kyseessä on prosessi. Tila alkaa hajota ja saa vähitellen orgaanisia piirteitä, kunnes se on täysin muuttunut. Jäljelle jää vain musta, laavamainen pinta. Tanssivat aaveet joutuvat reagoimaan näihin muutoksiin ympäristössä, missä liikkuminen käy hetki hetkeltä hankalammaksi.
Roininen kertoo ajatusten vihjaavan, että hajoamisella ja katoamisella – aaveeksi muuttumisella – on taipumus myös lopulta kirkastaa ihmiselle joitakin elämään keskeisesti liittyviä asioita.
– Saatamme joutua tilaan, missä hetkellisesti näemme elämän ja maailman selvästi.
Aavevieraat esittävät joukon haastavia kysymyksiä; miten abstrakti ympäristö, jossa hahmot elävät, on muuttanut heidän kehollisuuttaan? Mikä on ollut sopeutumisen hinta ja voidaanko tästä tilasta löytää tie ulos?
Hahmot etsivät, kukin yksilöllisellä tavallaan, vihjeitä mahdollisista vastauksista. Toinen tutkii särmiöitä ravistellen, toinen haluaa hajottaa, vain rakentaakseen uudelleen.
–Esityksessä käsitellään painavia teemoja, mutta komiikka ei näiden teemojen äärellä koskaan ole kaukana. Tanssijoiden ilmaisussa on myös selkeitä yhtymäkohtia mimiikkaan, kertoo Roininen.
Ääni seuraa liikettä
Romulus Chiciucin teosta varten tekemä äänisuunnittelu on saanut inspiraationsa tanssijoiden ja näyttämön mustien laatikoiden suhteesta.
– Äänet seuraavat tanssijoiden liikettä, ikään kuin mustista laatikoista rakentuva lavastus olisivat suuret urut. Liikkeillä on äänelliset seuraukset – ne lähettävät aaveille signaaleja, joita tanssijat alkavat pikkuhiljaa uskoa.
Esityksen teemoja innostuneesti pohtiva Roininen ei kuitenkaan halua antaa katsojalle vahvoja lukuohjeita. Hän haluaa tukea ihmisten omien tulkintojen syntymistä.
– Sen verran voin paljastaa, että teoksen loppuratkaisu on toiveikas ja sisältää viittauksia ihmisen evoluutiolle keskeiseen empatiaan. Myös näyttämön peittävien mustien laatikoiden merkitys tulee lopulta ratkeamaan, Roininen hymyilee.
Aavevieraiden liikkeellinen maailma todentuu Roinisen pitkäaikaisten yhteistyökumppaneiden, tanssijoiden Jonna Aaltosen, Suvi Elorannan, Anniina Kumpuniemen ja Mari Rosendahlin kanssa.
Aavevieraiden esitykset jatkuvat 24.1.2020 saakka. Ohjelma ja liput osoitteesta tanssiteatterimd.fi
Janne Aejmelaeus
Kuva: Hannu Jukola