Globaalit kriisit puhuttavat Tampereen elokuvajuhlilla

Filmifestivaalien sydämen muodostavat suomalainen ja kansainvälinen lyhytelokuvakilpailu. Näiden lisäksi ohjelmaan kuuluu vuosittain vaihtuvia erikoisohjelmistoja. Tänä vuonna erikoisohjelmistojen teemoja ovat ilmasto, dystopia, Australian alkuperäiskansat sekä Kurdistanin alueiden epäselvät ja -vakaat olot.

– Ajattelen, että elokuva on erinomainen tapa käsitellä näitä haastavia aiheita. Elokuvalla on voimaa – se herättää tunteita ja kokonaisvaltaisena kokemuksena tempaa ihmisen omaan maailmaansa, osaksi tarinaa. Elokuvan synnyttämä keskustelu voi myös olla keino purkaa ilmiöihin liittyvää ahdistusta ja avata uusia näkökulmia, pohtii Laaksonen.

Ilmasto ja dystopia -teemat kytkeytyvät ilmeisen läheisesti toisiinsa.

Dystopia-ohjelmistossa ympäristön ja ihmiskunnan tulevaisuutta tutkitaan uhkakuvien ja katastrofiskenaarioiden kautta. Tässä kategoriassa on fiktiivistä ja kokeellista elokuvaa, kun taas Ilmasto-ohjelmistossa vallitsevana lajityyppinä on dokumentti.

– Tästä huolimatta Dystopia-sarjan elokuvien tulevaisuudenvisiot ankkuroituvat tutkittuun tietoon, kertoo Dystopia ja Ilmasto -ohjelmistot koonnut Riina Mikkonen filmifestivaalien hallituksesta.

Kummankin elokuvasarjan yhteydessä pidetään avoin keskustelutilaisuus. Dystopia-sarjan keskustelutilaisuudessa 5. maaliskuuta elokuvateatteri Niagarassa kello 18 pureudutaan kysymykseen utopioiden mahdollisuudesta. Olemmeko menettäneet kykymme kuvitella vaihtoehtoisia, valoisia tulevaisuuksia? Ilmasto-sarjan paneelikeskustelu järjestetään yhdessä Siemenpuu-säätiön kanssa 7. maaliskuuta kello 12 Werstaan auditoriossa.

Sanottavaa ja taitoa

Laaksosen mukaan kootut erikoisohjelmistot peilaavat elokuvajuhlien perinteistä luonnetta. Elokuvissa etiikan ja estetiikan on kietouduttava toisiinsa – pitää olla sanottavaa ja kyky sanoa se.

Tätä pyritään toteuttamaan antamalla asianomaisille, usein marginalisoiduille, ihmisille ja kansoille puheenvuoro. Tästä syystä esimerkiksi Ilmasto-ohjelmistossa elokuvaohjaajia on etsitty Saharan autiomaan eteläpuolella sijaitsevista valtioista sekä alueilta, joiden asukkaita uhkaa ilmastopakolaisuus.

– Kontakteja elokuvien tekijöihin löytyi muun muassa kansainvälisen Goethe-instituutin kautta ja eurooppalaisilla filmifestivaaleilla, lisää Mikkonen.

Kurdistan-ohjelmistossa ääneen pääsevät kotimaissaan marginalisoidut tai vainotut kurdi-ohjaajat. Huomion saa myös maastopalojen runtelema Australia – erityisesti maan alkuperäisväestö. Alkuperäiskansoihin kuuluvat ohjaajat käsittelevät elokuvissaan valkoista ylivaltaa, kulttuurien välisiä kohtaamisia, tabuja sekä kysymyksiä kunniasta ja kunnioituksesta.

Australia ja Kurdistan -ohjelmistot on koonnut elokuvajuhlien entinen toiminnanjohtaja Juhani Alanen. Viisihenkiseen ohjelmistoryhmään kuuluvat Mikkosen, Alasen ja Laaksosen lisäksi Suvi Hanni, Jukka-Pekka Laakso ja Raimo Silius.

Filmifestivaalien teemoja keventää osaltaan tieto Laaksosen tapahtumalle asettamasta tavoitteesta.

– Pyrin siihen, että vuoteen 2025 mennessä Tampereen elokuvajuhlat on hiilineutraali. Tavoite on realistinen, esimerkiksi Helsingin Flow-musiikkifestivaali on ollut hiilineutraali jo vuodesta 2009.

– Muutos edellyttää sitä, että festivaali niin sanotusti puretaan atomeiksi ja kootaan uudestaan ympäristövastuulliseen muotoon. Siirtymän on tarkoitus tapahtua porrastetusti viiden vuoden aikana, kertoo Laaksonen toiveikkaana.

Yhteistyötä Kirkon Mediasäätiön kanssa

– Kirkon Mediasäätiö tahtoo vahvistaa keskustelua näistä teemoista. Toinen syy elokuvajuhliin osallistumiseen on se, että kirkko tahtoo olla siellä, missä ihmiset ovat, kertoo Mikko Hieta säätiön hallituksesta.

Elokuva on Hiedan mukaan taidemuotona erityinen.

– Sitä tehdään pääsääntöisesti yhdessä. Onnistuneessa elokuvassa monien alojen ammattilaisten osaaminen yhdistyy välittämään tarinan katsojalle. Siksi elokuvajuhlilla huomio ei kiinnity ainoastaan valmiiseen elokuvaan, vaan ennen kaikkea tekijöihin ja katsojiin. Ihmisten yhteen kokoontuminen on näinä aikoina todella merkityksellistä, Hieta toteaa, viitaten sosiaalisessa mediassa rehottavaan aggressioon.

Hieta toimii tänä vuonna säätiön tuomarina Tampereen elokuvajuhlilla ja valitsee kotimaiseen kilpailuun valittujen elokuvien joukosta palkittavan elokuvan. 1500 euron palkinnon jakamisen lisäksi säätiö rahoittaa Ilmasto-ohjelmistokokonaisuutta.

Aikaisempina vuosina tukea ovat saanet Muurit-ohjelmisto, joka käsitteli ihmisten pystyttämiä muureja, sekä vähemmistöjä kuvaavat Queerscenes vol. 1 ja 2 -erikoisohjelmistot.

Säätiön tarkoituksena on kirkon arvojen pohjalta tukea ja edistää uskontoa ja elämänkatsomusta käsittelevien ohjelmien tekemistä, levittämistä ja esittämistä valtakunnallisissa tiedotusvälineissä. Tätä tarkoitustaan säätiö toteuttaa jakamalla tukea kaksi kertaa vuodessa.

– Ohjelman käsite on luonnollisesti laajentunut. Nykyään säätiö tukee muun muassa podcastien tekijöitä sekä kokeellisempia projekteja. Yleensä säätiö toimii niin sanottuna siemenrahoittajana, eli se tukee vasta syntymäisillään olevia teoksia. Elokuvajuhlien tapauksessa tuki on ollut poikkeuksellisesti jatkuvaa.

Säätiön asiamies Juha Rajamäki kertoo, että yhteistyötä tehdään nyt jo kolmatta vuotta.

– Mediasäätiötä pyydettiin filmijuhlien taholta mukaan vuonna 2017. Silloinen toiminnanjohtaja Juhani Alanen oli pannut merkille kansainvälisillä festivaaleilla vieraillessaan, että usein niillä jaettiin myös ekumeenisen tuomariston palkinto, ja otti yhteyttä Kirkon Mediasäätiöön.

– Tältä pohjalta säätiön hallitus teki päätöksen jakaa palkinnon Oulun Lasten- ja nuortenelokuvien festivaalin ohella myös Tampereella.

Myönteinen vastaanotto

Yhteistyö on Rajamäen mukaan toiminut erittäin hyvin, ja vastaanotto on ollut pelkästään myönteinen.

– Palkinnon saajat ovat olleet hyvin tyytyväisiä säätiön palkintoon ja kertoneet arvostavansa sitä. Tämä johtunee ehkä myös siitä, että Kirkon Mediasäätiöllä on yleisestikin ottaen hyvä maine ohjelmantekijöiden keskuudessa. Oulun festivaaleilla Katso minuun… -elokuvapalkintoa on jaettu jo kymmenen vuoden ajalta, ja palaute sielläkin on ollut pelkästään myönteistä, kertoo Rajamäki.

Laaksosen ajatukset yhteistyöstä ovat samansuuntaiset – hän on mielissään kumppanuudesta. Tuen lisäksi elokuvajuhlilla on tänä vuonna seurakuntien kanssa yhteistyönä toteutettua ohjelmaa.

– On hienoa, että kirkko on kiinnostunut osallistumaan elokuvatapahtumien suunnitteluun ja toteutukseen. Toimiessani Helsingin kansainvälisillä Rakkautta & Anarkiaa -filmifestivaaleilla yhteistyötä ei tehty tässä mittakaavassa paikallisten kirkollisten toimijoiden kanssa. Elokuvanäytöksiä ei esimerkiksi järjestetty kirkkotiloissa, kertoo Laaksonen viitaten viime vuoden Murtovarkaus-näytökseen Tuomiokirkossa.

Teksti: Janne Aejmelaeus

Tampereen elokuvajuhlia vietetään 4.–8. maaliskuuta 2020. Ohjelmisto kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta tamperefilmfestival.fi