Minna ja Fredrika tapaavat kuoleman ja elämän välitilassa

Minna Canthin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 175 vuotta, ja tätä juhlitaan Suomessa monin tavoin. Canthin työ kirjailijana, lehtinaisena, yhteiskunnallisena vaikuttajana ja sorrettujen puolustajana inspiroi Virva Itärantaa niin, että hän päätyi kirjoittamaan tähän liittyvän näytelmän.

Minnalla (Kirsi Nurminen) ja Fredrikalla (Sirke Lääkkölä) on paljon puhuttavaa välitilassa, arvatenkin tasa-arvoa koskettavia asioita.

Teksti syntyi viime kesänä taiteilijaresidenssissä Ahvenanmaan Kökarissa. Se jalostui Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä Tyrvään Pappilassa "work in progress" -esityksessä ja Puistofilosofia-viikolla Ikaalisissa.

Tampereen kaupungin kulttuuritoimelta saatiin tukea sen verran, että voitiin hankkia puvut ja penkit Werstaan saliin sekä kiertuetta varten.

Viesti maailman pelastamiseksi

Minna & Fredrika -dialoginäytelmä kertoo Minna Canthin ja Fredrika Runebergin kuvitteellisesta tapaamisesta. Naiset kohtaavat kuoleman jälkeen, välitilassa. He ovat saaneet sosiaalisen median koulutusta ja tehtävän keksiä ja lähettää katsojille viesti, jolla pelastaa maailma.

– Nämä ovat vakavia aiheita. Taustatiedot ovat tosia, esimerkiksi paikat, mutta tarina on fiktiivinen. Teemat ovat iättömiä, ajattomia ja paikattomia, Itäranta kertoo.

Näytelmässä tietoja etsitään googlettamalla, mistä syntyy hauskoja väärinkäsityksiä, koska ajat ovat nykyään täysin toiset.

– Nämä henkilöt eivät tiettävästi ole todellisuudessa tavanneet, mutta Fredrika oli Kansallisteatterin johtajan Kaarlo Bergbomin serkku, joten varmasti he ovat tienneet toisensa.

Näytelmän syntyprosessiin ovat kuuluneet myös Amurin työläismuseokorttelissa 15 vuotta sitten pidetyt kesäteatteriesitykset, jotka sisälsivät paljon avoimia harjoituksia, sekä tuolloin esitetty Miina! näytelmä, joka kertoi Minna Canthin viimeisestä vierailusta Tampereella ennen kuolemaa.

Alkuperäinen idea kahden voimanaisen tapaamisesta on Minnaa esittävän Kirsi Nurmisen ja Fredrikaa esittävän Sirke Lääkkölän.

– Kun suomalaisen kirjan museo Pukstaavi kymmenen vuotta sitten perustettiin, ehdotimme, että sinne tehtäisiin pienimuotoinen esitys, jossa Fredrikan ja Minnan hahmot kohtaisivat ja keskustelisivat kirjallisuudesta teekupposten ääressä. Siitä syntyi 20 minuutin "aktiivinen tapaaminen", joka kuvasi 1800-luvun elämää, kertoo Lääkkölä.

Minnan & Fredrikan ensi-ilta oli Minna Canthin syntymäpäivänä 19. maaliskuuta. Esityksistä ovat Werstaalla jäljellä vielä torstai 25.4. perjantai 26.4. ja lauantai 27.4. Myös esitykset Teatterikesän OFF-ohjelmistossa sekä ensi syksynä ovat suunnitelmissa.

– Teemme yhteistyötä työväenmuseo Werstaan kanssa. Järjestimme yhdessä kansainvälisen naistenpäivän tilaisuuden. Siellä puhuin naisten asemasta, esitimme kohtauksia näytelmästä ja tekstejä tutkija Saara Tuomaalan artikkelista naisen aseman kehittymisestä lakien säätämisen kautta.

Esimerkiksi vuoden 1866 kansakouluasetus, ensimmäinen naisylioppilas 1870 ja vaimon vapautuminen miehensä holhouksesta vuonna 1930 ovat olleet tärkeitä virstanpylväitä.

– Siihen aikaan ei oikein ollut samanlaisia mahdollisuuksia kuin nykyisin, ja naisen asema oli toinen. Jää nähtäväksi, onko se kokonaan muuttunut. Vieläkään ei esimerkiksi saada samasta työstä samaa palkkaa, Itäranta pohtii.

Näytelmää on tarkoitus esittää myös Ahvenanmaan itsehallintopäivänä 9.6. Kökarissa, Fredrikan syntymäpäivänä 2.9. Runebergin talossa Porvoossa sekä kaikissa muissa kaupungeissa, joissa päähenkilöt ovat asuneet eli Pietarsaaressa, Turussa, Paraisilla, Kuopiossa, Jyväskylässä ja Helsingissä.

Toimen naisia

Molemmilla oli paljon lapsia, mutta siitä huolimatta he ehtivät moneen muuhunkin. Esimerkiksi Fredrika nousi ennen aamuneljää kirjoittamaan sekä perusti naisyhdistyksen ja varattomien tyttöjen koulun.

140 vuotta sitten kuolleen Fredrikan elämästä ei yleensä tiedetä kovin paljoa, ja ensin mieleen tulee lähinnä vain Runebergin torttu. Hän oli kuitenkin esimerkiksi innokas puutarhaharrastaja, joka istutti kasveja Turkuun ja Porvooseen.

– Fredrika oli ensimmäinen naispuolinen journalisti, joka kirjoitti ruotsiksi, ja Suomen ensimmäinen historiallisen romaanin kirjoittaja. Minna taas oli toiseksi merkittävin suomeksi kirjoittava näytelmäkirjailija, Nurminen huomauttaa.

Minna Canth oli myös liikenainen, jonka johdolla kaupasta tuli menestyvä osakeyhtiö. Topakka nainen kirjoitti 10 näytelmää ja kasvatti 7 lasta sekä työskenteli ensimmäisenä suomenkielisenä naisjournalistina.

Esitykset ovat kaikki kello 19. Liput: 20 € eläkeläinen/opiskelija/työtön 18 €, tiedustelut ja lippuvaraukset liputminnafredrika@gmail.com 

Minna Canth oli yhteiskunnallinen vaikuttaja, mikä inspiroi Virva Itärantaa kirjoittamaan näytelmän. Oikeudenmukaisuuden ajatus oli varmasti mielessä myös muistomerkin ja korkokuvan Hämeenpuistoon suunnitelleella Lauri Leppäsellä.

- Fredrika Charlotta Runeberg (1807-1879) os. Tengström

- Minna Canth, tyttönimeltään Ulrika Wilhelmina Johnson (1844-1897)

Mitä Minna Canth sanoisi?

Minna Canthin tekstit tuntuvat tänäkin päivänä tutuilta ja samastuttavilta. ”Köyhyyttä armeliaisuuden kautta ei poisteta”, on hän oivaltanut, kuin myös, että epäkohtien kasvamisen salliminen on vaarallista. Hän pohdiskelee kuin modernit köyhyystutkijat ikään.

Canth oli aina valmis julkiseen keskusteltuun. Näytelmistä ja proosasta huomaa, että hän oli myös ristiriitainen, pohdiskeleva ja muuttuva.

Suvi Ahola toteaa kirjan Mitä Minna Canth todella sanoi? (WSOY 2019) syntyneen tarpeesta saada hänen ajatuksistaan helposti lähestyttävä kokonaisuus. Tämä on vaatinut myös joidenkin sanojen muuttamista nykykieliopin ja käytäntöjen mukaisiksi.

”Ihmiskunta kaipaa ja odottaa reformaattoria uskonnon alalla.”

Minna Canth puuttui myös kirkon toimintaan ottaessaan kantaa muun muassa sukupuolten tasa-arvon parantamiseen. Hän tutki suhdetta Jumalaan köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisen yhteydessä.

”Mitä Minna Canth tekisi”, oli Ahola pohdiskellut pakolaiskysymyksen yhteydessä. Tuota ei voi hänen mukaansa mitenkään tietää, sillä Canth oli täysin toisen ajan ihminen. Kirjailijaa ja lehtinaista kuitenkin oli ärsyttänyt tapa, jolla jotkut 1800-luvun suomalaismiehistä pyrkivät umpioimaan Suomen, samoin kuin se, miten kristilliset piirit korostivat uskontonsa ainutlaatuisuutta.

Kahdeksanvuotiaaksi asti Tampereella elänyt ja tehtaan työläisten koulun aloittanut Minna oli omaelämäkerran mukaan onnellinen lapsi, joka ”luki kuin pappi viiden vuoden ikäisenä, lauloi virsiä kirkkaalla äänellä ja säesti samalla itse harmoonilla.” Hän oli myös hyvin uskonnollinen, näki näkyjä ja unia, ikävöi kuolemaa niin kovasti, että toisinaan ajatteli itsemurhaa.

”Kun vuodet vierivät ja minä jäin henkiin, epäilin hetkisen Jumalan rakkautta, koska hän oli voinut asettaa minut elämän monille viettelyksille alttiiksi. Mutta ajatellessani, että siinä piili alla syvempi tarkoitus, tulin lohdutetuksi ja olin vakuutettu siitä, että minullakin oli joku tehtävä maailmassa.”

”Joka rohkeasti astuu köyhien puolta pitämään sortajia vastaan, hän siinä Jumalan tahtoa täyttää”

Hänestä ihminen toimi kristillisimmin omia olojaan parantamalla, Ahola selventää. ”Luulen, että jokainen, joka rohkeasti astuu köyhien puolta pitämään sortajia vastaan, hän siinä Jumalan tahtoa täyttää ja edesauttaa hänen valtakuntansa leviämistä maan päällä.” Näin oli Canth kirjeessään todennut.

Hän suomi salonkiviisauden opetusta ja korosti ulkoliikunnan tärkeyttä tytöillekin sekä peräänkuulutti kaksinaismoraalin hävittämistä. ”Kyllä ovat hurskaita olevinaan, kun pyhäsinä istuvat kirkossa ja kuuntelevat pappinsa ikävää saarnaa, mutta annas, kun selkänsä kirkkoon kääntävät, niin kohta susi astuu esiin lampaan nahasta. (Näytelmästä Työmiehen vaimo, 1885). Yhä miehet ”koettivat vetää Jumalaa edesvastuuseen omista pahoista töistään.”

Idealismi ja realismi, uskonto ja tiede kamppailevat hänen tuotannossaan kaiken aikaa. Kristillinen vakaumus sai yhä uusia sävyjä maailmankuvan laajetessa.

”Yritän lentää liian korkealla; siivet eivät tahdo kantaa.”

Ahola toteaa, että kun Canth käsitteli samoja yhteiskunnallisia ongelmia sekä lehtikirjoituksissaan että fiktiossaan, hän tavoitti useita yleisöjä. Lukutaito oli vielä harvinaista. Helsingin kirkoissa kuitenkin varoiteltiin seurakuntaa hänestä, sillä epäkohtiin kiinnittyvien tekstien ajateltiin horjuttavan yhteiskuntarauhaa.

Syvästi uskonnollinen Canth jopa ”maalattiin ateistiksi ja vapaa-ajattelijaksi.” Realistinen kirjallisuus oli vierasta kriitikoille, Ahola huomauttaa.

Vaikka hyökkäykset välillä aiheuttivat ankaraa masennusta, hän päätti taistella sorrettujen puolesta viimeiseen asti.

Tekstit: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola

Ja jos sota syttyy vaikka kuinka vähäpätöisestä syystä, rukoillaan rajan molemmilta puolilta Jumalalta voittoa, eikä kummallakaan puolella oteta huomioon, että onhan Jumala rajan takanakin.

Syvällä ihmissielun pohjalla oli uskonnolla ja ijankaikkisen elämän toivolla vahvat juuret, joita järkiperäiset väitteet eivät kyenneet kuolettamaan.

 (Lainaukset ovat Minna Canthin tuotannosta ja kirjeistä.)

Katso myös:

Lisätietoa Fredrika Runebergista

J.L. Runebergin koti -museo

Fredrikan puutarha

Artikkeli Runebergin kotimuseon puutarhasta (Meillä kotona)

Minnan salonki sisältää kirjailija Minna Canthin arkistoaineistoa digitaalisessa muodossa.Minnan salonki

Minna Canth Kansallisbiografiassa

Palaa otsikoihin