Poikakuorossa kasvetaan yhdessä
Poikakuoro Pirkanpojat toi helsinkiläisen Jouni Rissasen Tampereelle vuonna 2010. Kuoronjohtajan ja monipuolisen muusikon työkenttä on sen jälkeen laajentunut ja ymmärrys kuorotyöstä syventynyt. Työnsä poikakuorossa hän kokee valtavan merkitykselliseksi: ”En osaa kuvitella, miten voisin paremmin toimia nuorten hyväksi”.
Pääsiäisen konserttitarjontaan Jouni Rissanen on valmistanut kuorojensa kanssa J.S. Bachin molemmat suuret passiot. Sekä Matteus- että Johannes-passio ovat odotettuja esityksiä, jotka siirtyivät koronapandemian vuoksi parin vuoden takaa tähän pääsiäiseen.
Kiirastorstaina Tampereen Filharmoninen Kuoro esittää
Matteus-passion kapellimestari Aapo Häkkisen johdolla Tampere Filharmonian kanssa Tampere-talossa.
Pitkäperjantaina kuullaan Tuomiokirkossa Bachin Johannes-passio, josta Rissanen kapellimestarina kantaa päävastuun. Passiossa Pirkanpojat ja nuorisokuoro Sympaatti yhdistävät voimansa.
– Tämä on siis jo kolmas kevät, kun Pirkanpojat passiota harjoittelee, mutta teoksen esittäminen on niin kuoron nykykokoonpanolle kuin minulle johtajana ensimmäinen kerta.
Yhteistyöstä Pirkanpojilla ja Sympaatilla on kokemusta, sillä muutama vuosi sitten esitettiin yhdessä Mozartin Requiem. Kuorot ovat harjoitelleet tahoillaan, Sympaatti johtajansa Emmi Kleemolan johdolla, ja yhteisharjoituksissa on tutustuttu teokseen ja toinen toisiinsa.
– Passion harjoittelua tukee se, että teoksessa on draamaa, tarina etenee, ja roolihahmot ovat riittävän ymmärrettäviä pienellekin poikakuorolaiselle. Monet pojista ovat olleet mukana oopperassa ja teatterissa ja oppineet nauttimaan draaman tekemisestä.
– Kun lapset ymmärtävät, mitä lauletaan, myös affektit ja tunnetilat toteutuvat ja välittyvät yleisölle.
Ääniraudasta se alkoi
Ainekset kuoronjohtajuuteen kertyivät vähitellen matkan varrelta.
– Muusikkoperheessämme musiikki oli numero yksi, ja siitä puhuttiin paljon. Aloitin kuusivuotiaana viulunsoitolla, mikä kehitti paljon sävelkorvaa. Orkesterisoitosta pidin, mutta solistinen soittaminen ei innostanut, joten lopetin jo muutaman vuoden kuluttua.
Rissanen lähti vanhempien ehdotuksesta kokeeksi Cantores Minores -poikakuoroon.
– Ensimmäisestä harjoituksesta lähtien se tuntui luontevalta paikalta, jossa viihdyin, ja jossa oli paljon löydettävää.
Tunne säilyi, vaikka haasteet kasvoivat nopeasti, ja jo kymmenvuotiaana eteen tulivat passiot ja muut vaativat teokset.
Jouni Rissasen kymmenvuotisen CM-uran ajan kuoroa johti arvostettu saksalainen kuoronjohtaja Christian Hauschild, josta tuli nuorelle kuorolaiselle perustavanlaatuinen musiikillinen esikuva.
– Hän osoitti sen, miten musiikin tekemisen paloa jaetaan ulospäin. Vaikka sadan hengen poikakuorossa oli tiukka kuri ja järjestys, vastuun ottamisen ja kantamisen ihanne ja heittäytyminen musiikin tekemiseen vaikuttivat.
Rissanen muistaa kuorosta tärkeän hetken.
– Hauschildilla oli tapana, että joku laulajista sai ottaa ääniraudasta äänen muille. Huomasin tämän, ja toin kotoa ääniraudan mukanani. Jossain vaiheessa Hauschild osoitti minua ja sanoi: ”Unsere A” (”Meidän a-sävelemme” – hän puhui kuorossa aina saksaa). Annoin kuorolle äänen, ja silloin tuntui, että nyt minäkin saan osallistua ja ottaa vastuuta kuorosta.
– Myös laulaminen kuoron pienyhtyeissä oli tärkeää omien siipien kokeilua, ja myöhemmin sain harjoittaa poikia leireillä.
Kruununhaan yläasteen musiikkilinjalta Rissanen jatkoi Helsingin Sibelius-lukioon, josta löytyi toinen esikuva.
– Musiikinopettaja ja kuoronjohtaja Marjukka Riihimäki johti koko persoonallaan, ja hänen inspiraationsa tarttui kaikkiin ja auttoi laulajia löytämään yhteisen soinnin.
– Sibelius-lukion kamarikuoron kanssa kierrettiin ulkomailla ja voitettiin kilpailuja. Keikkoja oli niin paljon, että muistan joulukuun, jolloin tultiin kouluun usein puku päällä esiintymisten vuoksi, Rissanen nauraa.
Monipuolinen koulutus kantaa
Abiturienttina musiikkilukiolainen pohti, pitäisikö lähteä opiskelemaan jotain ”oikeaa alaa”. Mutta kun hakemus teologiseen tiedekuntaankin myöhästyi, Rissanen pyrki Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolle. Koulun musiikinopetuksen tehtävät tuntuivat yhdeltä mahdollisuudelta, ja kasvatustyö kiinnosti.
– Musiikkikasvatuksen opiskelu on monipuolista ja laaja-alaista, ja saimme syventää opintoja haluamillamme tavoilla. Opiskelin laulua, jazzosastolla jazzopintoja, ja kuoronjohtoa kirkkomusiikkiosastolla ja kuoronjohtoluokalla. Siellä sain rohkaisua kuoronjohtajan uralle.
Uravalinnan ratkaisi Pirkanpoikien työnhakuilmoitus. Opintojen loppuvaiheessa Rissanen katseli vaimonsa kanssa Pirkanmaan työmahdollisuuksia.
– Hän on Kangasalta, ja meillä oli täällä paljon tuttuja. Yllättäen tulin valituksi, alle kolmikymppisenä, ja siitä alkoi lähes kahden vuoden perehdytys. Edellinen johtaja Jussi Kauranen halusi sujuvan vaihdoksen, jotta pojat jatkaisivat laulamista ja toiminta säilyisi suunnilleen ennallaan.
– Kuoronjohtoon keskittyessä ymmärsin, että ehkä minulla on eniten valmiuksia ja omia kokemuksia juuri tähän työhön.
Kasvattajana Pirkanpojissa
Pirkanpoikien taiteellisena johtajana Jouni Rissanen aloitti 2011. Päätoimiseen työhön kuuluvat sekä taiteellisen johtajan että toiminnanjohtajan tehtävät, ohjelmiston suunnittelusta budjetointiin ja markkinointiin. Kuorolaisten vanhemmat, heidän muodostamansa johtokunta ja sen puheenjohtaja ovat kuoronjohtajan vahvana tukena.
Rissasen mukaan poikakuoron johtaminen on haastavaa. Kasvavien poikien äänet vaihtelevat jatkuvasti, ja varsinkin äänenmurrosvaiheessa moni käy kamppailua sen kanssa, onko ääni riittävä ja jatkaako laulamista kuorossa.
– Silloin haluan rohkaista, että tämä vaihe kestää jonkin aikaa ja sitten mennään eteenpäin. Kuorossa koulutamme myös miesäänet, ei vain poikaääniä.
– Ryhmä on tiivis, ja siinä pojat kasvavat niin kuin poikakuorossa kasvetaan, myös läpi suurten muutosten.
Rissanen harjoittaa Pirkanpoikia kaikissa ikävaiheissa. Aloittavien laulajien valmennusryhmässä voi olla pieniä poikia, jotka eivät ole harrastaneet vielä mitään.
– Harjoittelemme ryhmässä toimimista ja oman äänen käyttöä. Lapsia on opetettava löytämään oma ääni-instrumenttinsa ja eri sävelkorkeudet. Moni on tottunut laulamaan helppoja lauluja matalalta tai räppäämään, mikä ei vaadi elimistöltä samoja vaihteluita kuin laulaminen.
Rissanen arvelee, että Christian Hauschildin kuorokasvatukselle on edelleen käyttöä.
– Siinä oli paljon ajatonta viisautta. Hauschild puhui ”itsejärjestyksestä”, joka lähtee siitä, että jokainen ottaa vastuun itsestään. Koska lapset eivät ole pieniä aikuisia vaan lapsia, heitä autetaan siinä. Nykyään puhutaan tunnetaidoista ja osataan sanoittaa tunteita lapsille ja nuorille. Silloin he itsekin tunnistavat ne ja pystyvät niiden kanssa toimimaan.
– Pojat ovat keskimäärin vilkkaita, mutta hyvin erilaisia. Tämä työ vaatii todella hyvää poikien tuntemusta ja ymmärrystä eri temperamenteista ja lähtökohdista.
– Myös oma keskittyminen siihen, mitä milloinkin ollaan tekemässä, on tärkeää sekä laulajille että johtajalle. Arjen ajatukset on unohdettava, jotta pystytään keskittymään yhteiseen instrumenttiimme ja musiikkiin. Silloin harjoitukset sujuvat hyvin.
Rissasen kaudella tulivat älylaitteet haasteeksi kuoroonkin.
– Meillä on selkeät säännöt. Aluksi pidimme kännykkäparkkia harjoituksissa, mutta enää sitä ei tarvita. Pojat ymmärtävät, että kännykät pidetään piilossa. Olemme puhuneet jokaisen omasta vastuusta, kun keskitytään yhteiseen tekemiseen. On puhuttu myös siitä, että nopean feedin selaaminen opettaa aivoja lyhytjänteisemmiksi. Se tuntuu hetken hyvältä, mutta sitten on vielä vaikeampaa keskittyä.
– Kun valmistaudutaan isoon konserttiin, kyllä meitä kaikkia kiinnostaa, miten me saadaan se aikaan. Silloin on ollut hyviä keskusteluja ja pojilla hyviä kysymyksiä.
Ymmärrystä ja yhteenkuuluvuutta
Lapsikuoroille korona-aika oli vaikea, ja sen vaikutus näkyy edelleen. Kannustusta lasten lauluharrastukseen tarvitaan nyt entistä enemmän.
– Nimenomaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin vuoksi, korostaa Jouni Rissanen.
Kuoronjohtajan mukaan lapsille ja lasten kanssa kannattaa aina laulaa. Vauva kuulee äänet jo kohdussa ja reagoi niihin. Päiväkodissa ja kouluissa laulaminen lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.
– Lasten kanssa pitää vain muistaa laulaa riittävän korkeista sävellajeista. Se on monille opettajille epämukavaa, mutta lapsille on täysin mahdotonta laulaa matalalta, mistä aikuiset usein aloittavat.
Kuorotyö on Jouni Rissaselle etuoikeus ja voimanlähde.
– Se antaa paljon ymmärrystä ihmisestä ja inhimillisyydestä. Meistä jokainen käy omia polkujaan ja kokee omia kamppailujaan, joita emme voi aina ymmärtää. Silti pitää mennä hyväksyminen ja ymmärrys edellä.
Tiiviissä poikakuoron ryhmässäkin tulee väärin tulkittuja tilanteita ja ymmärtämättömyyden hetkiä.
– Niissä on tärkeä kasvatuksen mahdollisuus, kun puhutaan tilanteet auki ja muistetaan, että olemme menossa samaan suuntaan ja tavoittelemme samoja asioita.
Teksti: Outi Viitasalo
Kuvat: Rami Marjamäki
Jouni Rissanen:
- Kuoronjohtaja ja musiikkipedagogi
- Toiminut lapsikuoron valmentajana Tampereen Oopperassa
- Opettanut kuoronjohtoa Tamkissa
- Oopperakapellimestari ja kuoromestari Ilmajoen Musiikkijuhlilla ja Hämeenkyrön FEStiwaaleilla
- Kuoromusiikin lisäksi kiinnostavat funk, jazz, pop, gospel, rock ja progressiivinen metalli
- Talviurheilulajina futsal
Matteus- ja Johannes-passiot:
Matteus-passio:- To 6.4.2023 klo 19 Tampere-talo
- Aapo Häkkinen, kapellimestari
- Tampereen Filharmoninen Kuoro
- Ruut Kiiski ja Jouni Rissanen, kuoron valmennus
- Simon Bode, evankelista
- Lydia Teuscher, soprano
- Marie Seidler, altto
- Hugo Hymas, tenori
- Stephan MacLeod, basso, Jeesus
- Cornelius Uhle, basso 2
- Liput: 40,50/33,50/17,50/11,50 €
- pe 7.4.2023 klo 19 Tuomiokirkko
- Poikakuoro Pirkanpojat
- Nuorisokuoro Sympaatti
- Hyvinkään Orkesteri
- Jouni Rissanen, musiikinjohto
- Heikki Hattunen, evankelista
- Waltteri Torikka, Jeesus
- Johanna Isokoski, sopraano
- Katariina Heikkilä, altto
- Taavi Niinimaa, tenori
- Jussi Merikanto, basso
- Liput 28/20 € Ticketmaster ja ovilta