Tulevaisuuden aikuinen unelmoi onnesta

Hämeenkadun Hällä-näyttämöllä on pian mahdollisuus tutustua tämän päivän nuoren ajatuksiin ja odotuksiin tulevasta. Maaliskuun lopulla ensi-iltansa saava Suuri harppaus on Teatteri Siperian ja Tanssiteatteri MD:n teos, jossa on kuultavissa lukioikäisten nuorten todellisia tuntemuksia.

Teatteri Siperian ja Tanssiteatteri MD:n työryhmä eli Marika Heiskanen (vas.), Tuukka Huttunen, Samuli Roininen ja Piia Peltola heittäytyvät nuorten maailmaan täysillä, tosissaan ja myös huumorilla. Suuri harppaus tuo näyttämölle hyvää puhetta nuorilta.

Ennen käsikirjoitusvaihetta tuotantoon osallistui oppilaita Tampereen Lyseon lukiosta. Nuorille pidettiin viisi työpajaa, joissa he esimerkiksi kirjoittivat itselleen kirjeet 30 vuoden päähän. Erityisesti pureuduttiin unelmiin.

Siperialla on jo aiempaa kokemusta yhteistyöstä tamperelaisten lukiolaisten kanssa, ja nuorten mukaan pyytäminen hankkeeseen tuo jälleen näyttämölle kohderyhmän ajatusmaailman.

− Mukana oli tosi fiksuja, rohkeita ja ilmaisukykyisiä nuoria, kertoo Samuli Roininen MD:ltä.

Tanssiteatterin mukaan kysyminen tuntui puolestaan luontevalta, koska esitykseen haluttiin liikettä.

− Yhteistyö on tuntunut kivalta, hän summaa koko ryhmän puolesta.

Yhteinen pelikenttä haastaa

Työpajoissa syntynyt aineisto yllätti käsikirjoituksen tekijät, koreografi Samuli Roinisen, ohjaaja Piia Peltolan ja näyttelijät Marika Heiskasen ja Tuukka Huttusen.

− Meidän ja 17-vuotiaiden välillä on aikaa kulunut. Unelmista puhuminen on muuttunut, eikä unelmointi kuulu meidän kulttuurimme. Monilta tuli palautetta, että oli hienoa unelmoida, hymyilee Roininen.

Hankkeen aikuiset huomasivat, että faktatyöskentely oli nuorille tutumpi muoto. Pajassa tehty läsnäoloharjoitus sai kuitenkin paikalla olevat liikuttumaan.

− Nuoret astuivat unelmien tilaan, jossa he tapasivat itsensä vanhuksina. Tunnistanko vielä itseni, olenko onnellinen, Roininen kertoo tehtävästä, ja lisää lukeneensa, että suurin osa stressistä johtuu siitä, että pohdimme koko ajan onnellisuuttamme eilen, nyt ja huomenna.

Kiinnostavaa oli huomata pajojen saldo, jossa tulevaisuuden haaveet liittyivät mukaviin tunteisiin ja hyvään oloon pikemmin kuin konkreettisiin saavutuksiin.

− Puheissa toistuivat onnellisuus ja tyytyväisyys, kertoo Tuukka Huttunen.

− He olivat paljon idealistisempia kuin ikinä koki itse olleensa, Marika Heiskanen jatkaa.

Nuorille annettiin tehtäväksi haastatella omia vanhempia, ja tämäkin materiaali päätyi käsikirjoitustiimille. 

− Olemme kirjoittaneet erilaisia vanhempia ja ääripäitä vanhemmuudessa. Tässä on alkanut miettiä itseäänkin vanhempana, hymähtää Roininen.

Heiskanen pohtii, millaisen maailman vanhemmat toisaalta aina tarjoilevat lapsilleen.

− Se maailma, jonka annamme nuorille, siirtyy nuoriin. Se on pelikenttä, joka heillä on. Mehän ollaan samoin kasvettu unelmiin, hän sanoo.

Tekijöitä mietityttää, onko työpajan anti käsitetty oikein.

− Pystymmekö ymmärtämään nuorten tapaa käsitellä maailmaa, kysyy Roininen.

Sketsejä muutosten keskellä

Työryhmän kesken on sovittu, että uusi teos on näyttämökertomus, ei näytelmä.

−  Se määrittelee käsikirjoitustyötä. Prosessi on ollut iloisen karnevalistinen, Roininen sanoo ennen näyttämöharjoitusten alkamista.

Kolmiosainen, eri todellisuuksissa liikkuva kokonaisuus pohtii, miten unelmia voi sanoittaa ja tavoitella.

− Nuorena on ensimmäistä kertaa isojen valintojen äärellä, muistuttaa Huttunen.

− Tämä voi olla ehdotus siihen, mitä suuri harppaus voi olla, kiteyttää Helsingistä vierailun tekevä freelancer ohjaaja Piia Peltola.

On haluttu myös tutkia elämänmuutoksia.

− Teos on aikamatkustuskone, vaeltava kokemus, joka on tyypillistä tälle ajalle, hän lisää.

Suuren harppauksen tulkinnasta on vastaamassa niin näyttelijöitä kuin tanssijoita molemmista teattereista. Tosipuhe nykynuoren mietteistä nähdään aikuisten esittäminä ja huumorin siivittämänä.

− Tulee puhetta ja perusdraamaa, sketsimäinen ja hauska, tekijät kertovat esityksestä.

− Ja Marika ja Tuukka ovat hyviä improvisoimaan, mainitsee Roininen.

− Kun ei puserra väkisin, yhtäkkiä pullahtaa jotain. Improvisaatiossa pääsee syntymään yllättäviä asioita, tuumaa Heiskanen.

Ilon kautta

Suuri harppaus -esityksen pohjamateriaali on peräisin nuorille pidetyistä työpajoista, joissa erityishuomion saivat unelmat. Nuorten tulevaisuus on esillä myös tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksessä, jonka teema on nuorten koulutuksen tukeminen.

Vuonna 2010 nuorten pahoinvoinnista kertova Pää edellä -komedia oli kulttuurihanke, jonka Teatteri Siperia toteutti Tampereen Yhteiskoulun kanssa Pyynikin uimahalliin. Kahden kuukauden aikana esityksen näki 4 500 katsojaa.

− Sen jälkeen päätimme, että seuraavaksi tehdään nuortennäytelmä positiivisesta näkökulmasta. Usein nuoruudesta ajatellaan, että se on vaikea vaihe, tiivistää Siperian taiteellinen johtaja Marika Heiskanen.

− Nyt haluamme tuoda näyttämölle hyvää puhetta nuorilta. Olemme miettineet myös paljon omia kokemuksiamme nuorena, hän kertoo.

Liikettä haluttiin mukaan muun muassa siksi, että pelkkä sanallinen kerronta voi rajoittaa viestin vastaanottoa. Uutta projektia käynnistäessä aikuisten mielessä oli ilmastonmuutos.

− Yllättävän vähän se oli nuorten puheissa. Nuorten on vaikea sanoittaa sitä, uskoo Huttunen.

− Emme voi heittää koko vastuuta nuorille ja ajatella, että nuorethan tämän ratkaisee, Peltola muistuttaa.

Ideana on, että vastuu teoista on kaikilla.

− Yksi visuaalisesti yhdistävä liike, jonka voisi tehdä esityksessä useamman kerran voisi olla paluu halaukseen. Näen jonon, jossa halaatte toisianne, ehdottaa Roininen.

Suuri harppaus on tekijöiden silmissä sekä tragedia että komedia. Ensimmäinen osa, Maa, jota ei ole, käy löyhästi läpi ihmiskunnan kysymyksiä. Sitä seuraa Maa aikojen alussa, joka suurimmaksi osaksi nelikymppisten näkökulmasta käsittelee ristiriitaisia suhtautumistapoja suuriin harppauksiin. Tässä osassa on eniten repliikkejä ja huumoria.

− Nuoret saattavat pelätä, että teatteri on jotain tylsää ja mälsää ja jopa loukkaavaa. Haluamme tehdä kiehtovaa ja arvostavaa teatteria, piirtää Peltola.

Esityksen viimeinen osa houkuttelee katsojaa kuvittelemaan näyttämölle omia unelmia. Se on nimeltään Tuleva maa.

− Lopussa haluamme tehdä kunnioittavan eleen. Yleisöltä kysytään, mitä maailma voisi olla, Peltola paljastaa.

− Pohjimmaisena on näkymä rakkauden teosta, hän kiteyttää.

TEKSTI: Elisa af Hällström
KUVAT: Hannu Jukola

Palaa otsikoihin