Viinikan kirkon valtavat huoneet piirtyivät iäksi mieleen
Club for Five – a cappella -lauluyhtyeen bassolaulaja Tuukka Haapaniemi istuu Viinikan kirkon kahvisalissa kädet ristissä ja katselee rauhallisesti ympärilleen. Huolimatta aikataulutetusta päivästä on Tampereen Sävelen festivaalijohtajalla hetki aikaa jutella Viinikan-muistoistaan.
1930-luvun alussa rakennettu pyhättö on helsinkiläiselle Haapaniemelle tuttu jo lapsuudesta.
– Isovanhempani muuttivat tänne vuonna 1982, kun taatani Heikki Haapaniemi oli Viinikan kirkkoherra. Muistan hänen hahmonsa saarnastuolissa, Tuukka Haapaniemi aloittaa.
Viinikka on ensimmäinen suomalainen arkikirkko, jossa yhdistettiin kirkkosali, nuorten kerhotilat ja pappila. Kirkon valmistumista pidetään kirkollisen nuorisotyön alkamisajankohtana. Haapaniemi muistaa kirkon ”valtavan kokoiset huoneet ja ikkunat”.
– Muistaakseni keittiö oli pieni, ja sieltä pääsi jyrkkään portaikkoon. Kerran siskoni kaatui portaissa, löi päänsä ja sai arven päähänsä. Kirkon viereisellä nurmikentällä on leikitty ja pelattu fudista, Haapaniemi muistelee 30 vuoden takaisia päiviä.
Aiemmin isovanhempien koti oli Nokian Pappilassa, ja ennen papiksi vihkimistä taata työskenteli vaimonsa lailla kansakoulunopettajana.
– Isoäiti oli 50-luvulta lähtien koko työuransa Nekalan koulun opettaja. Viinikan kirkko oli koulun lähikirkko jo silloin, Haapaniemi kertoo.
Taatan koti näkyy isolle tielle
Monelle isovanhempien koti on mummola, Haapaniemelle se oli aina mummun ja taatan koti. Viinikasta muistuu mieleen pysäyttävä hetki siskon porrasonnettomuuden lisäksi.
– Oli äitienpäivä, olin viisivuotias ja nukkumassa samassa huoneessa mummun ja taatan kanssa. Aamulla mummu sai sydänkohtauksen. Muistan taatan huudahtaneen hätääntyneenä: ”Vappu.”
Parin tunnin kuluttua Viinikan kirkon lippu laskettiin puolitankoon.
– Mummun, ja monta vuotta myöhemmin taatankin, hautajaiset pidettiin Viinikassa. Käyn usein isovanhempieni haudalla Kalevankankaalla, Haapaniemi kertoo.
Omat vanhemmat, Juha ja Aila Haapaniemi, asuvat Helsingissä ja heidät on vihitty Tampereella.
– Isoisäni johti Luther-talon kuoroa ja sai käyttää tilaa. Isäni suku on Tampereelta, taata oli vihitty papiksi ja vihkipaikka oli helposti saatavilla, Haapaniemi kertaa, mutta varmistaa vielä asian soittamalla pikaisen puhelun Espanjassa lomaileville vanhemmilleen.
Tätä ennen hän on samana päivänä soittanut äidilleen synttärionnittelut. Vanhemmat ovat eläkkeellä opettajan työstä, ja ”tietenkin he ovat nyt Espanjassa”. Omien sanojensa mukaan Haapaniemellä itsellään on menossa ruuhkavuodet.
– Isyys on kuitenkin parasta, hän toteaa lämpöä äänessään.
Viinikallekin on tilaa sydämessä.
– Kun ajamme Club for Fiven kanssa Tampereelle, sanon melkein aina, että tuossa on Viinikan kirkko, Haapaniemi naurahtaa.
Viulu vaihtui lauluun
Vanhempiensa lailla Haapaniemi aloitti opettajaopinnot. Hän opiskeli armeijan jälkeen Sibelius-Akatemiassa ja toimi vuoden musiikinopettajana Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa.
– Opettaminen on minulle hyvin luontaista. Club for Fivenkin kanssa olemme pitäneet workshoppeja, hän kertoo.
Nuoruuteen kuuluu niin ikään klassisen musiikin opintoja musiikkiopistossa. Ensimmäinen instrumentti oli viulu ja sen jälkeen alttoviulu.
– Sain soittaa huippuporukoissa, ja monet soittokaverit ovatkin nykyisin ammattimuusikoita. Koen, että olen onnekas, kun olen saanut tehdä musiikkia niin monella tavalla. Alttoviulua soitin orkestereissa, rumpuja bändeissä ja laulamista olen harjoittanut kaikenlaisissa muodoissa, hän sanoo.
Haapaniemeä on voinut kuulla TV- ja radiomainoksissa, mutta päätyö on lauluyhtyeessä.
– Mainosäänenä työskentely on mukava ja eri tavalla haastava lisä äänenkäyttäjän polulla, hän sanoo.
Tuukka Haapaniemi on vieraillut orkestereiden ja kuorojen solistina ja pohtii toisinaan, josko sitä voisi tehdä enemmän.
Teksti: Elisa af Hällström
Kuvat: Hannu Jukola
Tampereen Sävel tulee myös kirkkoihin
Kuusipäiväiseksi laajennettu Tampereen Sävel kokoaa jälleen yhteen vokaalimusiikin ystävät läheltä ja kaukaa kesäkuun alussa. Kuoroja ja lauluyhtyeitä tulee 19 maasta.
Festivaalin antia voi kuulla konserttisaleissa, kirkoissa ja kaduilla ympäri kaupunkia. Mukana on erilaisia oheistapahtumiakin, kuten Tampere-talossa lauantaina säveltäjä Jaakko Mäntyjärven englanniksi pitämä tilaisuus, jossa hän kertoo kuoroteostensa taustoista ja tyylinsä kehittymisestä.
Tällä kertaa tapahtuman helmiin kuuluu pohjoismainen kamarikuoromusiikki, jota kuullaan Nordic Choir Expedition -konserttisarjassa. Avauskonsertin laulaa sarjan kuoroista tanskalainen Ars Nova Copenhagen, joka esiintyy Aleksanterin kirkossa tiistaina 4. kesäkuuta.
Ohjelmassa on Tomás Luis de Victorian (1548–1611) teoksia ja Einojuhani Rautavaaran (1928–2016) säveltämää musiikkia Federico García Lorcan runoihin. Kuoroa johtaa Paul Hillier.
Perjantaina 7. kesäkuuta Det Norske Solistkor saa salikseen niin ikään kirkon. Tuomiokirkossa kuullaan Grete Pedersenin johdolla muun muassa J. S. Bachin Jesu, meine Freude sekä norjalaista nykymusiikkia.
Sunnuntaina 9. kesäkuuta Tampereen Sävel soi Viinikan kirkossa, kun jumalanpalveluksessa on mukana tänä vuonna 40 vuotta toiminut Kamarikuoro Camena Tampereelta ja katselmuskuoroja.
Filharmonia säestää Club for Fiveä
Vuodesta 1975 järjestetty tapahtuma tuo tuttuun tapaan Tampere-taloon yhtyelaulukilpailun ja kuorokatselmuksen. 30. kertaa pidettävää yhtyelaulukilpailua juhlistetaan sekä näyttelyllä että vuonna 2001 kilpailun voittaneen Club For Fiven ja Tampere Filharmonian yhteisellä konsertilla. Ohjauksesta vastaa Marika Vapaavuori.
– Kun itse osallistuimme kilpailuun, olimme laulaneet noin puoli vuotta yhdessä. Nyt on mahtavaa katsoa näitä nuoria laulajia, jotka ovat nyt sillä tiellä, jolla me olimme melkein 20 vuotta sitten, hymyilee festivaalin vuoden 2019 taiteellinen johtaja Tuukka Haapaniemi.
Club for Five konsertoi Sävelessä myös FORKin ja lauluyhtye Rajattoman kanssa Pakkahuoneella. Kesäkuussa yhtye vie Hiljainen hetki -kirkkokonserttinsa Säkylään ja Petäjävedelle. Heinäkuun lopulla yhtye nähdään taas Tampereella, kun se esiintyy Pyynikin kesäteatterilla.