Armoa ja iloa ihmisille
Evankelisen lähetysyhdistyksen toiminnan ytimessä ovat vahva yhteys kirkkoon, avoimuus sekä sanoma armosta ja ilosta.
Evankelinen lähetysyhdistys – ELY hyväksyttiin kirkon lähetysjärjestöksi viime vuoden lopulla. Kirkolliskokous päätti asiasta 11. marraskuuta 2022.
– Valinta on yhdistykselle suuri luottamuksen osoitus. Päätös teki viralliseksi kaiken sen työn, mitä yhdistyksemme on jo tehnyt. Asema kirkkomme lähetysjärjestönä antaa meille mahdollisuudet yhteistyöhön kaikkien seurakuntien kanssa, pohtii Evankelisen lähetysyhdistyksen toiminnanjohtaja Antero Rasilainen.
Yhdistyksen tavoitteena on vahvistaa ja laajentaa lähetystyötä ja etsiä ehkä jopa uusia kohteita maissa, joissa Kristusta ei vielä tunneta.
Evankelinen lähetysyhdistys syntyi evankelisen herätysliikkeen sisällä käydyn voimakkaan naispappeuskeskustelun seurauksena. Lopulta naispappeuden kannattajat irtautuivat Suomen Luterilaisesta Evankeliumiyhdistyksestä (Sley) ja perustivat oman yhdistyksensä maaliskuussa 2008 Tampereella.
Yhdistyksen kotimaan toiminta ja lähetystyö rahoitetaan jäsenten tuella, seurakuntien avustuksilla, lahjoituksilla ja kolehtituotoilla.
Ovet ovat avoinna kaikille
Yhdistyksen aktiivisimpia toiminta-alueita ovat Pohjanmaa, Kymenlaakso ja Tampereen seutu. Vahva yhteys kirkkoon ja avoimuus ovat yhdistyksen kulmakiviä. Ely toimii Suomessa yhteistyössä runsaan 200 seurakunnan kanssa.
– Meillä ei ole omia kokoontumistiloja, eikä messuyhteisöjä. Haluamme palvella, ja vierailemme seurakunnissa kirkkopyhien, lähetystapahtumien ja raamattuopetuksen merkeissä. Lisäksi järjestetään alueellisia ja paikallisia juhlia ja seuroja, kertoo Rasilainen.
Evankelisen lähetysyhdistyksen jäsenet ja muut työn ystävät ovat kukin oman kotiseurakuntansa jäseniä, ja järjestö kannustaa heitä antamaan oman panoksensa seurakunnan työhön.
– Elyn ovet ovat auki kaikille. Tilaisuuksissa ei kysellä, oletko kirkon jäsen tai mihin kuulut. Jumalan armo kuuluu kaikille, ja haluamme antaa sitä antia jokaiselle, sanoo Maria Pitkäranta, yksi yhdistyksen vastuuhenkilöistä Tampereella.
Perhetyötä ja pienryhmiä
– Nuoren yhdistyksen toiminnasta tavallaan puuttuu kaksi sukupolvea, ja siksi painopiste on tällä hetkellä perheissä sekä isovanhempi–lapsenlapsi -työssä, kertoo Antero Rasilainen.
Isovanhemmat ja lapsenlapset -tapahtumissa osallistujat voivat tehdä monenlaista mukavaa yhdessä. Perheille suunnattu Aarrearkku-toiminta on ollut vireää jo reilut kymmenen vuotta Pohjanmaalla. Suunnitelmissa on myös järjestää perhetapahtuma Tampereella ensi syksynä.
Maria Pitkäranta toivoo, että Tampereellakin voitaisiin aloittaa säännöllistä pienryhmätoimintaa paikallisseurakunnissa.
Tähän mennessä yhteistyötä on tehty eniten Messukylän seurakunnan ja Tuomiokirkkoseurakunnan kanssa. Kiitosta saavat myös Kalevan kirkon vapaaehtoistyöntekijät, jotka ovat auttaneet tilaisuuksien ja seurojen tarjoiluissa.
Siionin kannel soi
Kahvista alkoi myös Tuula Yli-Krekolan yhteys Evankeliseen lähetysyhdistykseen, kun hän meni auttamaan tarjoilussa.
– Ilmapiiri tilaisuudessa oli tosi mukava. En tuntenut ihmisiä, tiesin vain joitakin nimeltä. Silti minut otettiin lämpimästi vastaan. Ihastuin tapaan, jolla puhujat kertoivat Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksen ihmeellisestä pelastustyöstä. Niistä sanoista henki armon sanoma.
– Seuroissa on ihanaa nähdä, miten kaikki ovat tervetulleita, ja ihminen otetaan vastaan omana itsenään, tasavertaisesti ja tasa-arvoisesti.
Häntä viehättää, että tilaisuuksissa lauletaan paljon. Siionin kannel, evankelisen herätysliikkeen laulukirja, on monille se rakkain.
– Näiden laulujen sanoma on varsinaista ilosanomaa, kertoo Yli-Krekola.
Siionin kanteleen laulut merkitsevät paljon myös Helka Korpelalle.
– Ilahduin, kun löysin Siionin kannel 2 -kirjasta myös Eric Claptonin kappaleen Tears in Heaven. Sekin lauluvalinta osoittaa, että liikkeessä suhtaudutaan avarasti monenlaiseen musiikkiin.
Jo lapsuudessa Kauhajoella hän aisti, että ystävien evankelisissa kodeissa suhtauduttiin elämään myönteisesti ja valoisasti. Myös evankelinen kansanopisto oli Korpelan lapsuudenkodin vieressä.
– On paljon merkitystä sillä, onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä – onko elämässä toiveikkuutta ja eteenpäinmenoa vai pessimismiä. Evankelisten hajaannuttuakaan ei tullut lamaannus, vaan siitä on syntynyt paljon uusia alkuja, miettii Korpela.
Lähetystyötä Virossa ja Venäjällä
Evankelinen lähetysyhdistys tekee lähetystyötä pääasiassa Virossa ja Venäjällä. Elylla on useita tukikohteita Viron kirkossa. Yhteistyösopimus on solmittu kirkon Lähetyskeskuksen, Diakoniakeskuksen sekä Tarton Maarian seurakunnan kanssa, jossa tehdään lapsi-, nuoriso-, perhe- ja musiikkityötä.
Perhekeskuksia on Tallinnassa, Tartossa ja Jõhvissa. Niissä opetetaan vanhemmuuden taitoja, järjestetään keskusteluryhmiä ja tuetaan kasvatusasioissa.
Elyn ja Inkerin kirkon välinen sopimus laadittiin vuonna 2009. Nimikkolähetti Merja Kramsu on kansainvälisten asioiden sihteeri Inkerin kirkon keskuskansliassa Pietarissa.
– Hänen roolinsa kirkon keskuskansliassa on erityisen tärkeä kansainvälisten yhteyksien hoitamisessa, kertoo Tuula Yli-Krekola.
Elyn vastuuhenkilöiden mukaan Inkerin kirkko on maantieteellisesti maailman laajin luterilainen kirkko, mutta se on myös suuri haaste.
– Inkerin kirkko tarvitsee vielä paljon tukea myös meiltä suomalaisilta, miettii Helka Korpela. Hän iloitsee erityisesti työstä inkeriläisten parissa, koska hänen äitinsä sukujuuret ovat Karjalan Kannaksella ja Inkerinmaalla.
Antero Rasilainen korostaa, että Inkerin kirkko ei ole sodassa, vaan toimii maassa, joka sotii.
– Ystäviä ei saa jättää pulaan, eikä yhteyksiä saa katkaista. Arkinen työ jatkuu, sillä suomalaiset pääsevät edelleen Venäjälle.
Elyn toinen nimikkolähetti, pastori Petteri Mannermaa työskentelee hänkin Pietarissa.
– Tällä hetkellä Venäjällä tehdään paljon sielunhoitotyötä. Ihmiset tarvitsevat tukea, ja kirkoissa käy kolminkertainen määrä väkeä kuin ennen sodan alkamista, kertoo Yli-Krekola.
Lisäksi Elylla on kaksi kohdetta Afrikassa. Sambiassa autetaan luterilaista koulua, jossa opetetaan tietotekniikkaa ja Raamatun kirjoja. Kongossa tuetaan seurakuntatyötä ja koulutusta.
– Haluamme olla mukana kirkkomme lähetystyössä ja kyselemme, mikä olisi se paikka, missä meitä nyt tarvitaan. Kaiken uuden aloittaminen vaatii taloudellisia resursseja, rukoilevia käsiä ja sydämiä, miettii Rasilainen.
Teksti: Kirsi Airikka
Armo kuuluu kaikille
”Juureni ovat lujasti evankelisessa uskonkäsityksessä.
Olen tehnyt havaintoja, että meillä on kahdenlaista uskoa: kutsuu – sulkee pois; armahtaa – tuomitsee; vapauttaa – kahlitsee.
Olen kasvanut ilmapiirissä, jossa on näkynyt sanaparien alkuosat: kutsuu, armahtaa, vapauttaa. En muista, että minua olisi kotona patistettu elämään uskossa, jotta olisin Jumalalle kelvollinen.
Syntiasiaakaan ei korostettu yksittäisin teoin, vaan asia sisäistettiin elämäntavan ja mallioppimisen kautta. Uskoni mukaan kristillisyyteen kuuluu kaksi asiaa: usko ja rakkaus – suhde Jumalaan ja lähimmäiseen. Jumalan lapsen luontaisetuna tähän kuuluu myös risti, ja sen sovitustyö.
Evankelisuudessa armon sanoma on voimakas, sillä armo kuuluu kaikille – myös niille jumalattomillekin. Minulle on tärkeä asia, ettemme erottele ihmisiä sen mukaan, kenelle armon sanoma kuuluu.
Toinen armon käsite, joka minulle on iskostunut, on yksin armosta – ihminen pelastuu yksin armosta. Kristuksen tähden, uskon kautta.
Armon pelastusoppi ei syrjäytä hyviä tekoja, vaan saa aikaan niitä. Jumalan armo saa aikaan hyviä tekoja meissä – myös minussa. Armo on lahja, joka annetaan ilmaiseksi Kristuksen sovituksen kautta.
Olen myös oppinut, ettei tekoja pidä tarjota Jumalalle, vaan lähimmäiselle, jolle niistä on hyötyä. Jumalan rakkaus heijastuu kauttamme lähellämme oleville. Tästä uskonkäsityksestä minulle nousee päällimmäisenä armo, jonka turvin voin vaeltaa.”
– Maria Pitkäranta
Evankelinen lähetysyhdistys –ELY