Kohtamäki tuo tanssiin kuoleman lisäksi toivoa
Tapahtumien yössä tanssivan Hanna-Maarit Kohtamäen esitys Usko, Toivo ja Rakkaus on saanut inspiraatiota paitsi konserttiin valitusta värikkäästä musiikista myös Tampereen tuomiokirkon taiteesta, erityisesti Hugo Simbergin freskosta Kuoleman puutarha.
– Oikeastaan koko maapallo on kuin yksi suuri kuoleman puutarha, missä kuolema hoitaa ja korjaa satoaan lempeästi mutta vääjäämättömästi. Tänä päivänä kuolema on myös ihmisten mielissä; meillä on pandemiaa, sotaa, luontokatoa ja sään ääri-ilmiöitä, Kohtamäki kuvailee.
Kuitenkin kaipaamme, yli uskonto- ja kulttuurirajojen, uskoa, toivoa ja rakkautta.
– Tarvitsemme uskoa ylösnousemukseen, uskoa siihen, että on olemassa tie kuoleman kautta, kuoleman läpi, uuteen elämään, paitsi meille ihmisille, myös koko luomakunnalle.
Toivo-osan musiikki on Kohtamäen mukaan Salve Regina -hymnistä.
– Tekstissä tervehditään Neitsyt Mariaa: ”elämämme, ihanuutemme ja toivomme”, jonka puoleen käännymme ”vaikeroiden ja itkien tässä kyynelten laaksossa”. Meidän ihmisten vuodattamat kyyneleet ruokkivat henkistä kasvuamme, vähän niin kuin luonnossa vesi ruokkii uutta kasvua.
– Jumalan henki, Pyhä Henki, voi ilmentyä fyysiseen todellisuuteen rakkauden tekojen kautta. Pyhä Henki innoittaa ja ohjaa rakkauden tekoihin maailmassa, ihminen on ikään kuin maan ja taivaan välissä, ja meitä kaikkia tarvitaan, pieniin ja suuriin rakkaudellisiin tekoihin.
Lisää kokemuksellisuutta
Kohtamäelle on kantautunut pelkästään positiivista palautetta tanssista kirkossa.
– On muun muassa sanottu, että tanssini sopii kirkkotilaan.
Tanssi on tärkeä osa afrikkalaista jumalanpalvelusta. Kohtamäki pohtii kuitenkin, miten se sopisi myös jäykille suomalaisille.
Tanssilla voidaan hänen mukaansa ilmaista muutakin kuin iloa ja ylistystä. Jumalanpalveluksessa se voi olla myös rauhallista, mietiskelevää, kuin rukousta.
– Esimerkiksi läsnäolon taidot, meditaatio ja jooga kiinnostavat suomalaisia. Parasta on, että meidän ei tarvitse välttämättä hakea inspiraatiota toisista kulttuureista, vaan meditaation, liikkeen ja tanssin elementtejä löytyy myös kristillisestä perinteestä.
Kohtamäen mielestä kirkoissa kaivattaisiin lisää kokonaisvaltaista kokemuksellisuutta. Tanssi ja liike voivat syventää hengellisiä kokemuksia.
– Uskon, että kaikille löytyy sopiva tapa tanssiin osana hengellisyyttä.
Kirkon toiminnassa ja jumalanpalveluksissa tämä on jo kotiutunut esimerkiksi Ruotsiin muutaman vuosikymmenen aikana.
– Me tulemme perässä hyvää vauhtia; Suomessakin on jo Pyhän tanssin yhteisöjä joissakin seurakunnissa, ja tanssiesityksiä kirkoissa nähdään yhä useammin.
Heittäytymistä ja näkyväksi tekemistä
Tanssi on Kohtamäelle läsnäoloa, kehon impulssien kuuntelua ja heittäytymistä.
– Se on musiikin tai vaikkapa kuvan tai jonkin kokemuksen herättämien tuntemusten, ajatusten ja mielleyhtymien näkyväksi tekemistä. Tanssi on itseilmaisua ja kommunikaatiota: siinä missä sanat loppuvat tai jokin muu ilmaisukieli on vaikeaa, on musiikin ja tanssin vuoro.
– Useinhan suurissa tunteissa tai hengellisissä kokemuksissa on juuri näin. Tanssi voi olla myös terapeuttista ja terapiaa, kuten kaikki muukin taide.
– Yhdessä liikkuminen on kautta aikojen ollut yhteyttä luova tekijä ihmisten välillä, aivan kuten yhteislaulukin. Se siis voi luoda ja lujittaa yhteisöllisyyttä.
Kohtamäkeä kiinnostaakin kehittää tanssia seurakunnan toiminnassa yhteisöllisenä elementtinä, ja siksi hän opiskelee Pyhän tanssin ohjaajaksi.
Tampere oli hänen kotikaupunkinsa yli 20 vuotta. Nykyään hän vierailee kaupungissa säännöllisesti tapaamassa tyttäriään.
– Tampere tulee aina olemaan minulle Suomen kaupungeista ykkönen!
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Frida Pentikäinen
Katedraali.org-sarja jatkuu Tuomiokirkossa kello 19:
- 4.8. Riikka Viljakainen, urut ja Hanna-Maarit Kohtamäki, tanssi
- 11.8. Elke Unt, urut
- 18.8. Aleksanteri Wallius, urut
Vapaa pääsy, ohjelma 10 €