Mikä on kotikirkkoliike?
Kristillinen, valtakunnallinen Kotikirkkoliike aloitti toimintansa maaliskuussa. Hankkeen perustaja on pastori Hannu Vuorinen, joka on projektin vuoksi osittaisella virkavapaalla Tampereen Eteläisestä seurakunnasta.
Mikä on Kotikirkkoliike, Hannu Vuorinen?
– Kristinusko on elämää, ystävyyttä, rukousta ja välittämistä. Se on Kristuksen kanssa kulkemista, ja toisilta matkaajilta oppimista. Tämä kaikki toteutuu parhaiten arjessa, kodeissa. Messujen ja seurakunnan muun toiminnan tulisi tukea tätä. Kotikirkkoliike haluaa tuoda esiin tämän usein sivuun jäävän näkökulman. Kristinuskokin lähti liikkeelle kodeista, ja Lutherillekin koti kristillisen elämän ja kasvatuksen paikkana oli ytimessä.
Kirjoitat blogissasi (Kotimaa 1.3.2021), että kodit ovat paikkoja, joissa yleinen pappeus voi parhaiten toteutua. Mitä tämä tarkoittaa?
– Yleinen pappeus merkitsee muun muassa sitä, että Jumalan edessä kaikille kristityille on varattuna yhtä arvokas kutsumus. Kaikki ovat kutsuttuja olemaan Kristuksen ja lähimmäisen palvelijoita omassa ympäristössään, omilla lahjoillaan. Seurakuntapappien tehtävä tulisi olla tässä seurakuntalaisten valmentajia, sen lisäksi, että heille on järjestyksen vuoksi annettu sanan julistus ja sakramentit hoidettaviksi seurakunnassa.
Eräs blogisi kommentoija on huolissaan siitä, että kotikirkot voivat lahkoutua, ja niistä voi tulla johtajansa ympärille kokoontuvia sisäpiirejä. Kuka vastaa siitä, mitä kotikirkoissa opetetaan?
– Suomen historiassa kodit ja herätysliikkeet ovat tavallisesti nivoutuneet yhteen ja olleet siunauksena koko yhteiskunnalle. Mielestäni on tuskin parempaa yhdistelmää kuin ystävyys, rukous ja Raamattu ahdistuneelle, vaikkapa ruokapöydän ääressä.
– Harhaopit harvemmin syntyvät kodeista. Ne syntyvät niiden saarnaajien ja teologien ympärille, joilla on tarve kontrolloida, ja he tekevät sen kotikirkosta huolimatta. Kun ihmiset oivaltavat, mitä ovat arkinen kristinusko, ystävyys ja välittäminen arjessa, sitä vähemmän ihmiset ovat erilaisten outojen tuulien vietävinä.
Mikä on Kotikirkkoliikkeen tavoite, ja mitä se voi antaa ihmisille?
– Toivon, että tieto siitä, että kristinusko alkoi kodeista, voisi oivalluksena läpäistä hengellisen kentän. Kotikokoontumiset ovat aina olleet osa tasapainottavaa kirkon perintöä. Ilman koteja on vaarana, että jäämme kuluttajakristityiksi, jos ajattelemme, että vain uskon ammattilaiset voivat jakaa oppimaansa. Yhteys toisiin kristittyihin auttaa meitä paremmin ymmärtämään myös omaa kutsumustamme, on se sitten kodissa tai muualla.
– Haluan Kotikirkkoliikkeessä myös verkottaa asialle innostuneita työntekijöitä, jotta parhaat kotikokoontumisten käytännöt olisivat muidenkin saatavilla. Kirkoissa on monia isoja tapahtumia, mutta ilman ruohojuuritason yhteyttä ja ystävyyttä pelkät tapahtumat eivät kannattele yksilöiden hengellistä elämää.
– Kotien keskiöön ottaminen on ajankohtaista niin kirkollistuneissa herätysliikkeissä kuin tavallisissa seurakunnissakin. Ilman kotien hengellistä elämää ei liioin tapahdu kasvua hengelliseen vanhemmuuteen.
Millainen uusi avaus Kotikirkkoliike on suomalaisessa hengellisessä elämässä, Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo?
– Siinä on paljon ennestään tuttua. Kodeissa on kokoonnuttu muun muassa seuroihin, raamattu- ja rukouspiireihin, ja nautittu tarjoiluista. Uusi avaus lienee kuitenkin tarpeen kaupungistuneessa Suomessa, jossa kaivataan yhteisöllisiä naapuruussuhteita.
Ovatko kotikirkot kirkosta erillään olevia hengellisiä yhteisöjä vai voivatko ne niveltyä osaksi evankelis-luterilaisen seurakunnan toimintaa?
– Ne voivat olla osa seurakuntaelämää, vaikkei edes pappia olisi paikalla. Se kuitenkin edellyttää, että kotikokoontumisilla ei pyritä korvaamaan jumalanpalvelusta. Yhdessä ruokailusta ei pidä yrittää tehdä sakramenttia, joka syrjäyttäisi kirkossa vietetyn pyhän ehtoollisen.
Millä tavalla liike voi rikastuttaa ihmisten hengellistä elämää?
– Yhdessä ruokailu on hyvä ajatus. Se vahvistaa yhteenkuuluvuutta, poistaa ennakkoluuloja ja edistää kunnioittamista. Se tarjoaa mahdollisuuden palvella, jakaa huolia ja kantaa toisen kuormia. Kun tällainen liittyy yhteiseen Raamatun lukemiseen ja rukoukseen, saa ihminen sekä sielun että ruumiin ravintoa.
Teksti: Kirsi Airikka