Musiikki koskettaa korona-aikana

Normaalioloissa musiikki soi kaikkialla, jopa ravintolan vessassa. Tampereen seurakuntien nuorisomuusikon Peter Joukaisen mukaan musiikista on tullut ”tapettia”, jonka merkitys korona-aikana on ratkaisevasti muuttunut.

Peter Joukaisen videon on kuvannut Videotuotanto Ikonen, äänen jälkikäsittely on Ville Salon.

– Poikkeusoloissa et juuri kuule musiikkia, jollet itse laita sitä soimaan. Tulee myös paljon enemmän mietittyä, minkälaista musiikkia haluat kuulla. Musiikki on saanut syvemmän merkityksen.

Virsistä löytyy Joukaisen mukaan upeita lohduttavia lauluja toisesta todellisuudesta.

– Muistamme paremmin, ettei kaikki olekaan omissa käsissämme. Ja että se toinen todellisuus onkin todellisempi kuin meidän näkyvä todellisuutemme, joka järkkyy yhden pienen viruksen vuoksi.

Joukainen vierastaa jyrkkää jakoa hengellisen ja ei-hengellisen musiikin välillä, koska parhaimmillaan koko luomakunta julistaa kertomuksellaan Jumalan kunniaa.

– Itse saan sielulleni ravintoa myös sellaisesta musiikista, joka ei joidenkin mittareiden mukaan ole hengellistä. Tällä hetkellä levylautasellani on Tuure Kilpeläisen uusin levy, ja olen myös aina pitänyt Pauli Hanhiniemen sanoituksista.

Idea Juha Tapion Jumala auta -biisistä ja sen kuvaamisesta musiikkivideoksi tuli Joukaisen mieleen, kun hän rukoili, mitä omassa työssään voisi tässä ajassa tehdä.

– Kappaleen sanoma sopii tähän hetkeen tavattoman hyvin. Toiveeni kappaleen suhteen on edelleen, että
se voisi toimia ikään kuin yhteisenä rukouksenamme tässä tilanteessa: Jumala, auta meitä!

Autonasentajasta muusikoksi

Joukainen opiskeli peruskoulun jälkeen itsensä ajoneuvoasentajaksi, ja oli töissä prätkäliikkeessä.

– Uskonasiat olivat kuitenkin aina kiinnostaneet ja aloitin teologian opinnot Helsingissä. Musiikki oli koko ajan taustalla, olin aloittanut kitaransoiton opettelun ala-asteikäisenä ja ripari-ikäisenä innostuin laulamisesta. Isoisäni oli ammattimuusikko, joten sukuperintöäkin tälle alalle löytyy.

– Musiikkia en ole opiskellut ollenkaan, vaan kaikki on itseopittua, lukuun ottamatta pienenä käymiäni kunnan ja seurakunnan kitarakursseja. Ne auttoivat hienosti alkuun. Samoin muistan äitini opettaneen musiikinkirjojen takakansista sointuja. Se oli sikäli hauskaa, että äiti ei itse osannut soittaa kitaraa.

Joukainen mietti nuorempana, kuinka hienoa olisikaan olla esimerkiksi nuorisomuusikon ammatissa Tampereen seurakunnilla. Silloinhan soittohommiin voisi keskittyä koko ajan. No, tie toi takaisin synnyinkaupunkiin.

– Tittelini on siinä mielessä harhaanjohtava, että nuorisomuusikon työhön kuuluvat työalarajat ylittävät vierailut eri-ikäisille suunnattuihin konsertteihin ja muihin tilaisuuksiin, joissa kaivataan kevyttä musiikkia tai vaikkapa apua äänentoistossa.

– Nyt korona-aikana olen auttanut jumalanpalvelusten ja muiden projektien äänten striimauksissa. Vastaan lisäksi seurakuntien musiikkistudiosta ja muutamasta treenikämpästä. Olen myös koollekutsujana tamperelaisia muusikoita ja taiteilijoita kerran viikossa kokoavassa artistirukouspiirissä. Toki työhön kuuluu lisäksi esimerkiksi rippikoulutyötä ja viikoittaisia vierailuja nuorten viikkomessuihin.

Kolmen kopla sytytti palon

Palaamme ajassa taaksepäin 1980-luvulle ja Olkahisten ala-asteelle. Tampereen seurakuntayhtymän Kolmen kopla -niminen kokoonpano on juuri saapunut kouluvierailulle. Peter Joukainen istuu muiden mukana jumppasalissa lumoutuneena kuulemastaan.

– He järjestivät kilpailun, missä oli tarkoitus heittää hanska ämpäriin. Ilmeisesti onnistuin, koska sain siitä palkinnoksi heidän kasettinsa, joka tuli melkein kuunneltua puhki.

Kolmen koplan laulusolisti sattui olemaan Matti Mäkinen, joka oli Joukaisen edeltäjä nuorisomuusikon virassa.

– Kyllä siinä oli ihmeellinen ympyrän sulkeutuminen, kun minut valittiin myöhemmin jatkamaan hänen työtään, Joukainen hämmästelee.

Teksti: Marko Honkaniemi

Palaa otsikoihin