Musiikki koskettaa korona-aikana
Normaalioloissa musiikki soi kaikkialla, jopa ravintolan vessassa. Tampereen seurakuntien nuorisomuusikon Peter Joukaisen mukaan musiikista on tullut ”tapettia”, jonka merkitys korona-aikana on ratkaisevasti muuttunut.

– Poikkeusoloissa et juuri kuule musiikkia, jollet itse
laita sitä soimaan. Tulee myös paljon enemmän mietittyä, minkälaista musiikkia
haluat kuulla. Musiikki on saanut syvemmän merkityksen.
Virsistä löytyy Joukaisen mukaan upeita lohduttavia lauluja toisesta
todellisuudesta.
– Muistamme paremmin, ettei kaikki olekaan omissa käsissämme. Ja että se toinen
todellisuus onkin todellisempi kuin meidän näkyvä todellisuutemme, joka järkkyy
yhden pienen viruksen vuoksi.
Joukainen vierastaa jyrkkää jakoa hengellisen ja ei-hengellisen musiikin
välillä, koska parhaimmillaan koko luomakunta julistaa kertomuksellaan Jumalan
kunniaa.
– Itse saan sielulleni ravintoa myös sellaisesta musiikista,
joka ei joidenkin mittareiden mukaan ole hengellistä. Tällä hetkellä levylautasellani
on Tuure Kilpeläisen uusin levy, ja olen myös aina pitänyt Pauli Hanhiniemen
sanoituksista.
Idea Juha Tapion Jumala auta -biisistä
ja sen kuvaamisesta musiikkivideoksi tuli Joukaisen mieleen, kun hän rukoili,
mitä omassa työssään voisi tässä ajassa tehdä.
– Kappaleen sanoma sopii tähän hetkeen tavattoman hyvin. Toiveeni
kappaleen suhteen on edelleen, että
se voisi toimia ikään kuin yhteisenä rukouksenamme tässä tilanteessa: Jumala,
auta meitä!
Autonasentajasta muusikoksi
Joukainen opiskeli peruskoulun jälkeen itsensä
ajoneuvoasentajaksi, ja oli töissä prätkäliikkeessä.
– Uskonasiat olivat kuitenkin aina kiinnostaneet ja aloitin teologian opinnot
Helsingissä. Musiikki oli koko ajan taustalla, olin aloittanut kitaransoiton
opettelun ala-asteikäisenä ja ripari-ikäisenä innostuin laulamisesta. Isoisäni
oli ammattimuusikko, joten sukuperintöäkin tälle alalle löytyy.
– Musiikkia en ole opiskellut ollenkaan, vaan kaikki on itseopittua, lukuun ottamatta pienenä käymiäni kunnan ja seurakunnan kitarakursseja. Ne auttoivat hienosti alkuun. Samoin muistan äitini opettaneen musiikinkirjojen takakansista sointuja. Se oli sikäli hauskaa, että äiti ei itse osannut soittaa kitaraa.
Joukainen mietti nuorempana, kuinka hienoa olisikaan olla
esimerkiksi nuorisomuusikon ammatissa Tampereen seurakunnilla. Silloinhan
soittohommiin voisi keskittyä koko ajan. No, tie toi takaisin synnyinkaupunkiin.
– Tittelini on siinä mielessä harhaanjohtava, että nuorisomuusikon työhön
kuuluvat työalarajat ylittävät vierailut eri-ikäisille suunnattuihin
konsertteihin ja muihin tilaisuuksiin, joissa kaivataan kevyttä musiikkia tai
vaikkapa apua äänentoistossa.
– Nyt korona-aikana olen auttanut jumalanpalvelusten ja
muiden projektien äänten striimauksissa. Vastaan lisäksi seurakuntien
musiikkistudiosta ja muutamasta treenikämpästä. Olen myös koollekutsujana tamperelaisia
muusikoita ja taiteilijoita kerran viikossa kokoavassa artistirukouspiirissä. Toki
työhön kuuluu lisäksi esimerkiksi rippikoulutyötä ja viikoittaisia vierailuja
nuorten viikkomessuihin.
Kolmen kopla sytytti palon
Palaamme ajassa taaksepäin 1980-luvulle ja Olkahisten
ala-asteelle. Tampereen seurakuntayhtymän Kolmen kopla -niminen kokoonpano on
juuri saapunut kouluvierailulle. Peter Joukainen istuu muiden mukana jumppasalissa
lumoutuneena kuulemastaan.
– He järjestivät kilpailun, missä oli tarkoitus heittää hanska ämpäriin. Ilmeisesti
onnistuin, koska sain siitä palkinnoksi heidän kasettinsa, joka tuli melkein
kuunneltua puhki.
Kolmen koplan laulusolisti sattui olemaan Matti Mäkinen, joka oli Joukaisen edeltäjä
nuorisomuusikon virassa.
– Kyllä siinä oli ihmeellinen ympyrän sulkeutuminen, kun minut valittiin myöhemmin
jatkamaan hänen työtään, Joukainen hämmästelee.
Teksti: Marko Honkaniemi