Pääsiäisen juhlinta jatkuu täältä ikuisuuteen
Matka pitkäperjantaista pääsiäisaamuun on toivon tie. Musta vaihtuu valkoiseen, murhe muuttuu riemuksi, valo voittaa pimeyden.
Tyhjän haudan ihme on lupaus tulevasta elämästä ja pahan voittamisesta. Ylösnousemususkossa on kyse täysin uuden ajan alkamisesta. Näkyvän maailman lisäksi on toinen maailma, ja kaikuja Jumalan todellisuudesta voi jo tässä ajassa kuulla.
Pääsiäinen on kristikansan vuodenkierron keskeisin juhla. Sen sanoman varassa ihminen saa kulkea rohkeasti eteenpäin. Kuolema on jokaisen vääjäämätön osa, mutta eron hetkelläkin jää luottamus: ”taivaassa tavataan”.
Jokainen sunnuntai on pieni pääsiäinen. Varhaiset kristityt alkoivat viettää ylösnousemuksen juhlaa kokoontumalla viikon ensimmäisenä päivänä yhteiselle aterialle. Tapa on jatkunut katkeamatta parituhatta vuotta.
Jeesus itse asetti ehtoollisen aterioidessaan kiirastorstai-iltana opetuslastensa kanssa viimeisen kerran.
”Ensimmäinen ehtoollinen oli merkillinen ateria: isäntä lähtee kesken kaiken, ja palaa rääppiäisille vasta kun toivo tapaamisesta on jo mennyt. Silloinkaan tarjolla ei ole makeaa jälkiruokaa vaan leipää ja kalaa. Siitä vasta alkavat paremmat pidot, ja ne jatkuvat yhä. Pyhyys ei vähene, vaikka me olemme ties kuinka monennessako kattauksessa. Parasta ennen -päiväystä ei ole.” (Jaakko Heinimäki, Hilkka Olkinuora: Puhetta pyhästä. Kirkkohallitus 2010)
Raikasta vettä kaivossa
Luterilainen kirkkokalenteri on muotoutunut pitkän ajan kuluessa eikä Jeesuksen elämän vaiheita seuraten niin, että ensin olisi alettu viettää Vapahtajan syntymäjuhlaa, sitten loppiaista, pääsiäistä, helatorstaita ja helluntaita.
Rikas kirkkovuosi on osa kirkon luovuttamatonta perinnettä. Traditio täytyy sovittaa maailmaan, jossa kulloinkin eletään.
– Haasteena on, miten nykyihminen ammentaa siitä raikasta vettä. Miten pyhien sisältö ja merkitys välittyvät hänelle, pohtii pastori Terhi Paananen, joka työskentelee kirkkohallituksessa jumalanpalveluksen ja hengellisen elämän kysymysten asiantuntijana.
Paananen näkee edessä runsaasti hyödyntämättömiä mahdollisuuksia.
– Kaivo ei ole tyhjä, vaan täysi, hän vakuuttaa.
Jo pyhäpäivästä, pienestä pääsiäisestä, on löydettävissä uusia tapoja tuoda kirkkovuotta entistä paremmin seurakuntalaisten elämään.
– Kun katsomme taaksepäin, sielläkin avautuu huikeita näkymiä. Takana on toistasataatuhatta sunnuntaita ilman mitään katkoja. Tiedämme, mitkä asiat tulevat meille jo sieltä sadantuhannen sunnuntain takaa, hän vertaa.
Pyhäpäivien aiheet puhuttelevat ihmisiä eri tavoin. Myös eri elämäntilanteissa sisällöt voivat avautua ja koskettaa eri lailla. Kristuksen kärsimyshistoria kestää kertaamista, eikä tapahtumaketjun ajankohtaisuus vähene.
Kristinusko antaa toivoa ja voimaa jaksaa, sanoo Hämeenlinna-Vanajan pastori Heikki Toivio:
– Pääsiäiseen liittyvät tapahtumat herkistävät puhumaan kaikesta siitä, mitä ihminen joutuu kokemaan. Paastonaikana ja hiljaisella viikolla on luonteva mahdollisuus pohtia, mikä nousee elämässä tärkeäksi. Mitä ovat minun kärsimykseni, millaisia vastoinkäymisiä on elämässä, miten ne kestän ja niistä selviän?
Hyvä perjantai
Tampereen seurakunnissa paastonajan ja pääsiäisen pyhien kattauksessa on jokaiselle jotakin. On monenlaisia jumalanpalveluksia ja hartauksia, pääsiäis- ja ristivaelluksia sekä konsertteja.
Mitä jos lähtisit kirkkoon jo palmusunnuntaina? Tai synkimmällä hetkellä pitkäperjantaina?
– Pitkäperjantain jumalanpalveluksessa on aina oma tunnelmansa. Alttari puetaan mustaan, ja sitä vastaan pääsiäisaamun ilokin nousee parhaiten esille, vertaa Toivio.
Pitkäperjantai on raskas päivä, mutta perustaltaan hyvä perjantai, kuten sen englanninkielinen nimitys (Good Friday) kuuluu. Kristitty katsoo pääsiäistä pitkäperjantain läpi.
Nykyajan ihminen kaipaa elämyksellisyyttä. Se näkyy vaikka jouluyön ja pääsiäisyön messujen kasvaneessa suosiossa. Tampereen seurakunnissa ehtoollisjumalanpalvelukseen kokoonnutaan tänä pääsiäisyönä viidessä kirkossa.
Ilmoille ilon lauluja
Suomalaiset valmistautuvat mielellään suuriin kristillisiin juhliin. Pääsiäisen aikaan seurakunnissa toiminta ja näköalat miltei painottuvat paastonaikaan ja piinaviikkoon.
– Katumus ja kärsimys korostuvat enemmän kuin ilo, vaikka juuri siitä pääsiäisessä on kysymys, pohtii Paananen.
Toivio pitää hienona piinaviikon viettämistä ja sen sisältöön keskittymistä. Tarvetta ja tilausta on selvästi.
– Kiirastorstai on vuoden suosituimpia kirkkopyhiä. Jo palmusunnuntaina käydään paljon jumalanpalveluksessa, samaan tapaan kuin ensimmäisen adventin Hoosianna-kirkossa, hän tietää.
Ennen pääsiäistä kirkkovuodessa on 40 päivää katumusta ja kärsimystä ilmentävää violettia aikaa. Pääsiäisestä alkaa yhtä pitkä ilon ja kiitoksen valkoinen jakso.
– Tätä pääsiäisen jälkeistä 40 päivää ei välttämättä osata viettää samalla tavalla. Sitä voisi ja saisi nostaa esiin. Juhla ei pääty pääsiäispäivään, vaan jatkuu monta viikkoa, Paananen tähdentää.
Teologisesti pääsiäisaamun sanoma on kristinuskon ytimessä.
Keski-Euroopassa pääsiäisen viettoon liittyy kosolti karnevaalimeininkiä. Toivio myötäilee ehdotusta, että riemullista juhlintaa sopisi Suomessakin jatkaa.
– Kauneimpien joululaulujen tapaan seurakunnissa voisi esimerkiksi laulaa ja laulattaa kauneimpia pääsiäislauluja. Meillä on upea pääsiäiseen liittyvä hengellinen lauluaarteisto. Nuoren polven lauluntekijät ovat säveltäneet ja sanoittaneet runsaasti duurivoittoisia lauluja, joita olisi luonteva keväällä laulaa.
Viime syksyn seurakuntavaalien iskulause oli Usko hyvän tekemiseen. Terhi Paanasen mielestä sama idea soveltuisi mainiosti pääsiäisen jälkeisiin viikkoihin.
– Joka päivä voisi tehdä yhden hyvän teon. Tietoisesti miettiä, miten tänään jakaisin iloa. Kun on ensin paastonaika pyöriskelty katumuksessa, sen jälkeen pitäisi osata iloita. Sitä esimerkiksi monet nuoret aikuiset kaipaavat kirkolta, Paananen sanoo.
Teksti: Pirjo Silveri
Kuva: Kimmo Ahonen
Paastonaika: Laskiaissunnuntaita seuraavasta keskiviikosta (tuhkakeskiviikko) alkaa 40 päivän mittainen, pääsiäiseen valmistava paastonaika.
Hiljainen viikko: Palmusunnuntai aloittaa pääsiäistä edeltävän viikon, jota myös piinaviikoksi ja suureksi viikoksi kutsutaan. Kristityt muistelevat Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita, kärsimyshistorian tapahtumia päivä päivältä.
Pääsiäisviikko: Pääsiäisyöstä alkaa riemullinen pääsiäisviikko – ja samalla 50 päivää kestävä ja ilon täyttämä pääsiäisaika, joka päättyy helluntaina.