Päiväraamattukoulu antaa eväitä arkeen

Luottamus Jumalaan, usko ja epäusko, anteeksiantaminen ja -saaminen, ilo ja suru, tulevaisuus ja toivo. Muun muassa näihin aiheisiin on viime vuosina pureuduttu Tampereen seurakuntien Päiväraamattukoulussa, jonka 15. toimintavuosi alkaa 9. tammikuuta.

– Opetus antaa iloa ja viisautta sekä ymmärrystä arkitilanteisiin, kiteyttää Armi Taponen, joka on luotsannut Päiväraamattukoulua vuodesta 2018. Ryhmä toimii vapaaehtoisvoimin.

Päiväraamattukoulu kokoontuu kerran viikossa Kalevan kirkolla. Jokaisella kerralla mukana on luennoitsija, joka useimmiten on koulutukseltaan pappi. Muutkin puhujavieraat ovat toki tervetulleita.

– Opetus ei kuitenkaan ole koulumaista. Jokaisella kerralla myös keskustellaan päivän aiheesta. Ryhmä myös suunnittelee yhdessä kauden ohjelman, kertoo Taponen. 

Ryhmäläisiä kuunnellessa huomaa, että raamattukoulu on osallistujilleen tärkeä kristittyjen yhteisö. Yhteinen oivallus myös on, että Raamattu on elämässä arjen tukena.

Tieto innostaa lukemaan

Kirsti Myllymäki arvostaa luennoitsijoiden asiantuntemusta.

– Heiltä saa hyvää tietoa Raamatun sisällöstä, ja se innostaa lukemaan enemmän.  

Alusta saakka mukana ollut Leena Lammentausta korostaa yhteisöllisyyttä.

– Raamattukoulu tuli minulle työyhteisön tilalle, kun jäin eläkkeelle. Olen saanut täältä ystäviä. Vuosien saatossa ryhmä on muotoutunut moneksi, ja se on elävä.

Ryhmäläiset vakuuttavat, että uudet ihmiset ovat lämpimästi tervetulleita ryhmään.

– Nyt olemme kutsuneet myös maahanmuuttajia Marhaban-yhteisöstä, mutta vielä kukaan ei ole uskaltautunut mukaan. Täällä olisi hyvä harjoitella myös suomen kieltä, hymyilee Lammentausta.  

Myös Pirkko-Liisa Kuosmasen mielestä Päiväraamattukoulu on ennen kaikkea ihmisläheinen yhteisö.

– Aiheista tulee aina hyvä keskustelu. On myös mukavaa syödä lounasta yhdessä, sillä torstaisin voimme osallistua Kalevan kirkon ruokailuun.

Marja Leena Cederqvist kuuli ryhmästä aikoinaan ”puskaradion” ansiosta.

– Tapasin Kirstin ja Leenan, jotka pyysivät minua mukaan. Tuolloin ryhmässä oli mukana musiikki-ihmisiä, jotka soittivat suorastaan taivaallisesti. Tuntui siltä kuin minut olisi otettu syliin, muistelee Cederqvist, joka toivoo hartaasti, että joku soitto- ja laulutaitoinen taas tulisi mukaan ryhmään.

Ryhmän nuorin ja uusin jäsen on Reetta Lassila, joka aloitti Päiväraamattukoulun syksyllä.

– Vaikka alussa jännittikin tulla, huomasin pian, että ryhmässä on avoin ilmapiiri, ja minut otettiin lämpimästi vastaan. Täällä saa olla oma itsensä: kenenkään ei tarvitse keskustella, jos esimerkiksi on ujo tai ei muuten tunnu siltä.

Lassilan mukaan ohjelma ja keskustelut sopivat monenlaisiin elämäntilanteisiin. Ihmisten tarinat ja elämänkokemukset nivoutuvat hyvin opetukseen.

– Toivoisinkin, että muutkin nuoret aikuiset uskaltautuisivat mukaan. On rikkaus, että eri-ikäiset ihmiset kohtaavat.

Rukous on yhteyttä

Urpo Taponen kertoo, että rukouselämä on tärkeä osa Päiväraamattukoulua. Pyynnöt laitetaan laatikkoon, ja ryhmä rukoilee yhdessä aiheiden ja niitä jättäneiden ihmisten puolesta.

Palaa otsikoihin