Sanoissa soivat usko, toivo ja rakkaus
Nauru helähtää usein, kun kirjailija Anna-Mari Kaskinen kertoo työstään. Runoissa, lauluissa, virsissä, musikaaleissa, näytelmissä ja muissa teksteissään hän on toivon välittäjä. Laaja ja monipuolinen tuotanto saa nyt julkista tunnustusta.
Kirjailija kiittää iloisena onnitteluista.
– On hienoa, jos oma työ on tuonut iloa ihmisille. Elämäntyö tosin kuulostaa kovin juhlalliselta. Sitähän tekee aina yhden työn kerrallaan, Kaskinen hymyilee.
– Eikä elämäntyötä tehdä yksin. Omaan työhöni liittyy paljon ihmisiä, jotka on johdatettu elämääni, joilta olen oppinut ja joista olen kiitollinen. Monia teitä on avautunut yllättäen, ja niitä on lähdetty kulkemaan.
Kaskinen on vaikuttanut kirkon toimintamuotoihin ja jumalanpalvelusten kehittämiseen myös monissa työryhmissä ja projekteissa. Kirjoittaminen on kuitenkin luontevin ilmaisukeino.
– Jo alaluokkien ainekirjoitustunneilla tein mielikuvitusaiheista niin pitkiä aineita, ettei minun tarvinnut kirjoittaa niitä mustekynällä puhtaaksi. Työn myötä kirjoittamisesta on tullut myös keino selvittää, mitä asioista ajattelen.
– Sanat ovat tuttuja työkalujani. Kun olen esimerkiksi tehnyt paljon lauluja, päässäni on ikään kuin riimivarasto. Voin pohtia, mikä sana eri vaihtoehdoista sopisi ääniasultaan ja tavumäärältään kyseiseen kohtaan. Kirjoittaessa ei tarvitse lähteä aina alusta, ja se helpottaa tekstin syntymistä. Silti jokainen tehtävä on erilainen, ei rutiinityötä.
Uusien laulujen tekijäksi
Yksi keskeisiä henkilöitä kirjailijan tiellä on ollut muusikko ja säveltäjä Pekka Simojoki, jonka kanssa Kaskisesta tuli lauluntekijä.
– Opiskeluaikana 1970-luvun lopulla toimimme kansainvälisessä seurakunnassa Helsingissä. Pekka oli lähetystyöntekijöiden lapsena ollut Afrikassa, ja hänellä oli paljon sävellyksiä. Minulla taas oli paljon runotekstejä, jotka olivat syntyneet kahden lukiovuoden kokemuksista Kanadassa.
– Ensimmäinen yhteinen laulumme oli Herra, kädelläsi. Sen synty oli ihme: huomasimme, että Pekan valmis sävel ja minun runoni sopivatkin yhteen!
Herra, kädelläsi tuli mukaan Simojoen ja Kaskisen Afrikkalaiseen gospelmessuun, jonka Suomen Lähetysseura tilasi nuorilta tekijöiltä vuoden 1981 Lähetysjuhlille. Laulusta on tullut suosikki, jota lauletaan niin kasteessa kuin hautajaisissakin.
– Aloitimme Pekan kanssa hyvään aikaan. Emme osanneet pelätä haasteita, jotka olivat taitojamme isompia, ja tekemällä opimme. Meihin nuoriin tekijöihin luotettiin ja meidän lauluille oli käyttöä. Lähetysseura tilasi monia töitä. Gospelmessun jälkeen tuli Liekit-musikaali, tunnuslauluja, musiikkidraamoja.
– Tärkeä oli myös levy-yhtiö Finngospel. Sen vetäjä Jan-Erik Lindqvist otti ennakkoluulottomasti kustannettavaksi töitämme, jo Afrikkalaisen gospelmessun, vaikkei ollut kuullut vielä säveltäkään.
– Monet laulumme, joita on eri laulukirjoissa, ovat tulleet ihmisille tutuiksi juuri äänitteiltä.
Yhteistyö Pekka Simojoen kanssa jatkuu, ja uusia lauluja on syntynyt myös monen muun säveltäjän kuten Petri Laaksosen, Jukka Salmisen ja Jaakko Löytyn kanssa.
Virrentekijän asenne
Toinen merkittävä henkilö Anna-Mari Kaskisen työssä on ollut runoilija Anna-Maija Raittila.
– Opiskeluaikana olin mukana Kansan Raamattuseuran opiskelijatoiminnassa, ja kerran ajattelin pyytää Raittilaa iltamme vieraaksi. Afrikkalainen gospelmessun levytys oli ilmestynyt, ja kun soitin hänelle, hän tunnisti minut messun tekstien tekijäksi ja pyysi kirjoittamaan lasten ja nuorten virsiä tulevaan virsikirjaan.
– Vein hänelle tekstejäni, joista Herra, kädelläsi valittiin jo valmiina mukaan (517).
– Sain myös tehtäväksi kirjoittaa isänmaan virren nuorille (581 Kiitos Jumalamme, kun annoit kauniin maan) ja laulun lapselle, joka syystä tai toisesta elää ilman isää. Jälkimmäinen, Taivaan Isä suojan antaa, ei mennyt heti läpi virsikirjakomiteassa, mutta kirkolliskokouksessa se otettiin mukaan (virsi 503).
– Tämäkin laulu muuten syntyi valmiista tekstistäni ja Pekka Simojoen valmiista sävelmästä, Kaskinen hymyilee.
Virsikirjaan päätyi lopulta seitsemän Kaskisen kirjoittamaa virttä. Viisi niistä on Simojoen sävellyksiä.
Anna-Maija Raittila antoi nuorelle kirjoittajalle kaksi tärkeää ohjetta.
– Hän opetti minulle virrentekijän asenteen: tekijän taitojen pitää jäädä tekstissä taka-alalle, tehtävä on suurempi kuin mitä itse olet.
– Hän myös kehotti käyttämään kirjakieltä, mikä oli virsikirjakomiteankin linjaus. Olin lukenut suomalaisia klassikkorunoilijoita ja käytin sanalyhenteitä, mutta sen jälkeen olen neuvoa noudattanut. Vaikka välillä olisi helpompi lyhentää sanoja, selkeä kieli selkeyttää ja myös vahvistaa laulun sanomaa. Kirjakieli sopii kaikille, ja tuskin sitä nuoretkaan vierastavat.
Kirjoittajana Raittila on ollut Kaskiselle tärkeä vaikuttaja.
– Hienoissa teksteissään hän viitoittaa suuntia, joihin kulkea, mutta kunnioittaa ihmisen omaa valintaa. Varsinkin hengellinen tie on niin herkkä alue, että sillä on syytä kulkea kunnioittaen.
Kääntämisen haasteet
– Olin nuorin, muut silmissäni monumentaalisia hahmoja. Seurasin opiskelijan asenteella, miten he työskentelivät. Mietimme todella tarkkaan, miten sanat ja sävelet toimivat yhteen. Käännöksiä laulettiin aina uudestaan, ja kun jokin ei toiminut, sitä muokattiin. Kenelläkään ei ollut turhaa ylpeyttä, ettei omaa tekstiä voisi muuttaa.
Kokemukset käännöstyöstä olivat hyödyksi, kun 2010-luvulla omaan virsikirjaamme tehtiin lisävihkoa. Siihen tuli paljon kansainvälistä materiaalia, ja omien tekstien lisäksi Anna-Mari Kaskinen suomensi useita virsiä.
– Se oli innostavaa työtä. Virsikirja oli valmistunut 1986, ja kirkossa ja ihmisten hengellisyydessä oli tapahtunut muutoksia. Tarvittiin uudentyyppisiä virsiä.
– Lisävihkoon otettiin mukaan eri kieliä, joilla saman virren voi laulaa. Näitä on esimerkiksi irlantilainen virsi 979 Tulkoon tie sinua vastaan. Samoin mukaan tuli rakkaita lauluja, joita on vuosikymmeniä laulettu, kuten Maan korvessa (971).
– Tuntuu, että näitä virsiä käytetään aika paljon, ja siitä olen iloinen.
Kaskisen käännöstyötä on myös suosittu Kirkko olkoon niin kuin puu (949), jonka teksti ja keinuva sävel välittävät eteläamerikkalaista lämpöä.
– Se oli haaste, mutta silti mukava kääntää.
– Haasteena oli saada teksti ja sen sisältö sopimaan sävelmään. Tutkin sekä espanjankielistä alkutekstiä että käännöstä englanniksi. Suomen kieli on erilainen ja siinä on pitempiä sanoja kuin muissa, esimerkiksi God, Dios – Jumala. Onneksi tree on puu!
– Kääntäessä pyrin kunnioittamaan alkuperäistekstin kirjoittajan ideaa, mutta väkisinkin voi joutua siirtämään jonkin ajatuksen eri paikkaan kuin alkuperäisessä tekstissä. Mutta kun saa tekstin toimimaan ja sanat soljumaan, siitä tulee iloinen mieli.
Virsien lisäksi Kaskinen on tehnyt virsikirjan liitteeksi runsaasti tekstejä jumalanpalvelusta ja kirkollisia toimituksia varten. Vaikkapa kasteeseen tai vihkimiseen löytyy numeroista 806–851 uusia lauluja tutuilla sävelmillä.
Laulutekstin pitää soida
Anna-Mari Kaskisen laulut istuvat laulajan suuhun ja puhuvat suoraan sydämeen. Onko runon ja laulutekstin kirjoittamisessa eroa?
– Kun kirjoittaa laulua, sanojenkin olisi hyvä olla kuin musiikkia, soida sävelen kanssa luontevasti. Jos musiikissa on pitkä sävel, siihen pitää etsiä pitkä tavu. Virren tekemisessä kiinnitän erityistä huomiota laulettavuuteen ja siihen, miten sisältö avautuu kuulijalle.
– Korona-aikana kirjoitin kirkkovuoden pyhäpäivien messuja varten lauluja, jotka espoolainen kanttori Anna-Liisa Haunio sävelsi. Nämä Voimalaulut on julkaistu laulukirjana ja valikoima niitä myös levynä. Niitä varten tutkin kunkin pyhän tekstiä Raamatusta. Oma näkökulma on hyvä olla, mutta kunnioittaen sitä, missä yhteydessä laulutekstiä tullaan käyttämään.
– Musikaalien lauluissa on enemmän vapauksia, koska tekstiä mietitään tietyn henkilön kautta. Lastenlauluissa taas voin leikitellä sanoilla ja riimeillä.
Lapset ovat tärkeitä
Neljän lapsen äitinä Anna-Mari Kaskinen on kokenut, miten lapsille suunnattua ohjelmaa ja messuja lauluineen tarvitaan.
– Vaikka ihanne on, että kaikenikäiset ovat yhdessä, olisi hyvä järjestää myös tilanteita, jossa kaikki on järjestetty lapsia varten, on katsottavaa ja tekemistä.
Tähän tarpeeseen syntyi 1990-luvulla lasten jumalanpalvelus Mukulamessu, joka suunniteltiin yhdessä perheiden kanssa ja kuunneltiin lasten toivetta, että messussa saisi myös liikkua. Suurimman osan lauluista sävelsi Petri Laaksonen. Messun laulut ovat tulleet tutuiksi, ja Kaskisen ja Jukka Salmisen laulu Rukous on silta löytyy myös virsikirjan lisävihosta (931).
Lasten ja kristillisen kasvatuksen asialla Anna-Mari Kaskinen on myös Lohjan Vivamossa, Kansan Raamattuseuran kurssikeskuksessa. Uusia näytelmiä Raamatun kertomusten pohjalta syntyy Vivamon Raamattukylän teatteriyhteisölle ja Lastenkylään, jonka Kaskinen perusti toimiessaan pari vuotta keskuksen johtajana.
– Lastenkylässä katsotaan näytelmä, kuljetaan luontopolulla, käydään mummolassa ja nikkaroidaan vaarin verstaalla. Siellä on myös kaunis pieni Pyhän Lapsen kirkko. Tervetuloa käymään!
Tämän hetken maailmantilanne on raskas niin lapsille kuin aikuisillekin, mutta Anna-Mari Kaskinen muistuttaa toivosta.
– Sota on avoin haava. Vaikka kirjoittaisi hyvin vaikeista ja kipeistä asioista, mukana pitää olla toivo, johon tarttua. Ei elämästä pidä tehdä kauniimpaa kuin se on, mutta hyvyyden voima, joka kohtaa todellisuutemme, on aina olemassa, hän sanoo virteen 600 viitaten.
– Toivottomuuteen ei pidä vaipua myöskään, jos kristillisen sanoman näkyvyys kouluissa vähenee. Kirkoilla on vapaus toimia ja kertoa viestiään. Meillä on hienoja kirkkoja – tehdään niihin niin laadukasta toimintaa, että ihmisen jonottavat osallistumaan.
Teksti: Outi
Viitasalo
Kuvat: Hannu Jukola
Anna-Mari Kaskinen
- Kirjailija, runoilija, sanoittaja, käsikirjoittaja
- Julkaissut kymmeniä runokirjoja, rukouskirjoja, lastenkirjoja ja muita kokoelmia
- Lauluja useissa laulukirjoissa
- Messuja, musikaaleja ja musiikkidraamoja, näytelmiä
- Lastenmaa-lehden päätoimittaja
- Neljä kautta kirkolliskokousedustajana
- Asunut perheineen yhteensä kuusi vuotta Australiassa
- Opiskeluaikana asui Aaro Hellaakosken lesken Lempi Hellaakosken luona