Elämän kunnioitus saa viljelemään ja varjelemaan
Koronavirus on tuonut rajoituksia, mutta nytkin voimme viljellä ja varjella luontoa ympärillämme. Luonnonmukainen viljely on tamperelaiselle perheneuvojalle ja hartolalaiselle viljelijälle Carita Lindholmille ainoa vaihtoehto.
– Sen jälkeen ryhdyin etsimään itselleni pientä tilaa. Luomuviljely oli ainoa vaihtoehto. Luonnon arvostus on minulle itsestään selvää, ja elämän kunnioittaminen on syvimpiä tuntojani.
Carita Lindholmin rakkaus luontoon syttyi jo lapsena maalla, nyt 91-vuotiaan mummon luona.
– Sain kuopsuttaa maata mummon kanssa puutarhassa. Silloin ei puhuttu luomuviljelystä, mutta sitähän se paljolti oli. Ecuadorissa luomuviljely oli hyvin hallussa, eikä heillä kemiallisiin lannoitteisiin ja kasvinsuojeluaineisiin olisi ollut varaakaan. He käyttivät viljavuuden ja kasvinsuojelun takaamiseksi vuoroviljelyä ja sekaviljelyä.
Mansikka kypsyy käsityönä
Sopivaa tilaa ei ollut helppo löytää, sillä luomutuotantoa ei voi käynnistää tyhjästä. Viljelyä varten maaperän pitää olla vähintään kolmen vuoden ajan luonnonmukaisesti hoidettu. Puhelinsoitto kymmenen vuotta sitten toteutti unelman.
– Seuraavan päivän matkalla Mäntsälästä Jyväskylään päätin poiketa Harjulan tilan pihassa kuulostelemassa, millainen tuntu paikalla on. Kun ajoin pihaan, hiljaisuus ja rauha valtasivat mielen. Paluumatkalla tulin tilalle välittäjän kanssa. Sillä tiellä olen.
Tilan kahdella peltohehtaarilla kasvatetaan mansikkaa. Mansikan viljely luonnonmukaisesti on vaativaa, mutta Lindholmilla on hyvät perustelut lajivalinnalleen.
– Mansikka on helppo markkinoitava, siitä tykkää iso osa suomalaista, kuten minä itsekin, hän nauraa.
Tilaa hoidetaan pääosin omalla työllä. Kasvukaudella apuna on pari kausityöntekijää, joukossa joskus omia lapsiakin. Opettajana Serbiassa työskentelevä nainen on viettänyt jo monta kesää tilan töissä. Tämän kesän matka Suomeen on vielä epävarma rajoitusten vuoksi.
– Hän nauttii olostaan ja sanoo, että tämä on hänelle lomaa, vaikka meidän mielestämme hän puurtaa aamusta iltaan! Kotona Serbiassa suvun marjatilalla komento on kuulemma kovempi.
Valvottu luomu
Tuotantoa valvotaan tarkasti. Luomutuottajaksi ryhtyminen vaatii opiskelua ja sitoutumista valvonnan periaatteisiin, jotta tuotteitaan voi kutsua luomuksi ja saada tukea.
Valvonnasta vastaa Ruokavirasto, ja siitä huolehtivat ELY-keskukset. Vuosittaisessa tarkastuksessa katsotaan pellot, käytetyt siemenet, taimet ja kasvinsuojeluaineet.
– Niitä on luonnonmukaisiakin, kuten luonnon pyretriini, joka hajoaa auringonvalossa. Jos siis näkee ruiskutusta luomupellolla, se ei tarkoita myrkkyjen lisäämistä maahan, muistuttaa Carita Lindholm.
– Opiskelin jo aiemmin luomutuotantoa avoimessa yliopistossa Helsingissä. Ennen tuotannon aloittamista piti käydä Luomuliiton peruskurssi, jotta aloittelijakin tietää tuotannon perusteet. Luomuviljely on lisääntynyt, samoin koulutus ja neuvonta valtavasti näiden kymmenen vuoden aikana.
Verkosta löytyy sekä tietoa että tukea.
– Muutama vuosi sitten olin ainoana luomuviljelijänä marjayrittäjyyskurssilla Savossa. Vähitellen varsinkin naisosallistujat tulivat kyselemään luomusta. Yksi heistä perusti marjanviljelijänaisten ryhmän Facebookiin, ja siellä voi kysyä mitä vain.
– Jollakin on aina kokemusta tietystä pulmasta, ja kaikki ovat rautaisia ammattilaisia. Näin tieto välittyy – samat öttiäisethän ovat niin luomu- kuin tavanomaisesti viljellyllä pellolla, Lindholm toteaa.
Viljele maata, varjele luontoa
Jos tuholaiset ovat vallanneet pellon, on luomuviljelijä aika avuton.
– Luomun ja tavanomaisen viljelyn suurin ero on ehkä se, että luomuviljelyssä ennakoidaan, sanoo Carita Lindholm.
– Ennakointi alkaa jo siitä, että arvioidaan pelto ja mietitään, miten juuri sitä maata viljellään. Luomussa viljellään maata, ei kasvia. Perustasta tehdään hyvä, jotta siellä on ilmavuutta, kosteutta, ravinteita ja hyödyllisiä eliöitä. Jos siinä kasvaa jotain, se kasvaa siksi, että maa on hyvää.
– Ympäristön pitää olla suotuisa – on ihan turhaa istuttaa mansikkaa savipellolle. Kannattaa miettiä tarkasti viljeltäviä kasveja, jotta ne sopeutuvat ympäristöönsä. Ilmavuutta tarvitaan myös, jotta taudit ja tuholaiset eivät leviä, ja siksi luomuviljelyssä taimivälit ovat isommat. Tämä tarkoittaa vähemmän taimia ja tuotantoa hehtaarille, mikä myös vaikuttaa mansikan hintaan, kertoo Lindholm.
Rikkakasvit menestyvät kaikkialla, sen tietää jokainen.
– Mutta eihän kasvi ole rikkakasvi itsessään, ei se tiedä olevansa epätoivottu pellollani, minähän sen määrittelen. Monet rikkakasvit ovat syötäviäkin – tosin vaikka kuinka söisin vuohenputkea pelloltani, en saisi sitä puhtaaksi, nauraa Lindholm.
Eettisyyttä ja vaikuttamista
Myös Euroopan tason ohjeistuksissa kuuluu jo luonnon varjelun tärkeys. Euroopan komission tuoreissa biodiversiteetti- ja Pellolta pöytään -strategioissa pyritään konkreettisin toimin pysäyttämään monimuotoisuuden häviäminen ja kehittämään kestävä elintarvikejärjestelmä.
Onko luomuviljely luonnon varjelua?
– Ajattelen, että teen hyvää luonnolle ja lisään sen monimuotoisuutta. Luomuviljely antaa tilaa monille kasvi- ja eläinlajeille. Siksi en poista ”rikkakasveja” muualta kuin sieltä, missä ne haittaavat viljelykasvieni tuotantoa. Monimuotoisuus on maapallolla uhattuna, ei vain maan pinnalla vaan myös sen alla, ja siksi korostan maan viljelyä. Kun maaperä on hedelmällistä, siinä voi elää ja kasvaa, tiivistää Lindholm.
Miten kotipuutarhuri voisi varjella luontoa?
– Kompostointi on helppo tapa saada maaperään elävyyttä, voimaa ja lieroja, jotka tuovat ilmavuutta. Sekaviljely suojaa kasveja ja parantaa satoa: voi pistää vaikka sipulia ja porkkanaa vuororiveihin, sillä sipuli suojaa porkkanaa. Tietoa löytyy verkosta.
Suomalaisten vihergeeni
Ostajat tulevat nykyään pääosin suoraan tilalle.
– Uusilla asiakkailla on joskus kova tarve selittää, miksi he ovat valinneet luomun. He tuntuvat toivovan, että vahvistan heidän valintansa oikeaksi ja hyväksi. Asiakkaiden kanssa syntyy todella herkullisia keskusteluja. Kyllä meillä suomalaisilla selvästi jokin vihergeeni on, hymyilee Lindholm.
– On valtavan ihanaa, että ihmiset ajattelevat näitä asioita. Korona-aika on selvästi lisännyt ihmisten pysähtymistä luonnon ääreen. Toivottavasti tästä jää jotain pysyvää.
Haastattelun aikaan Carita Lindholm on monien muiden tavoin tehnyt viikkoja etätyötä. Luomutilalla työntäyteisin aika on vasta edessä, ja sään lämpenemistä odotellaan.
– Kohta pääsee kitkemään ja ajamaan rivinvälinurmikoita, joka vie monta tuntia viikossa. Mutta viljely antaa iloa ja on tärkeää vastapainoa omalle työlle, sanoo Lindholm.
– Käyn samalla läpi luopumisprosessia. Päätyö on nyt Tampereella, seurakuntien perheneuvonnassa, ja matka viikonloppuisin tänne työleirille on liian pitkä. Toivon vain, että joku jatkaisi luomuviljelyä Harjulassa.
Teksti: Outi Viitasalo
Kuvat: Jaakko
Pohjolainen
Katso puita
Luonto antaa nyt ohjelmaa kesään, vaikka Vihreän viikon puukierros Kalevankankaan hautausmaalla ei toteutunutkaan. Puita voi silti käydä ihailemassa, sillä seurakuntien sivuilta löytyy kartta ja puiden esittely.
Kalevankankaan puustoa hoidetaan seurakuntapuutarhuri Juha Katajamäen johdolla.
– Kaksi puutarha-alan ammattilaistamme poistavat kuivia oksia ja tekevät nuorille puille rakenneleikkauksia. Itse tarkastan huonokuntoiset puut joka vuosi. Tarvittaessa arboristin laitteilla näkee, onko rungossa niin paljon lahoa, että puu on jo vaarallinen, kertoo Katajamäki.
– Pienet lahoviat eivät ole vielä syy kaataa vanhaakaan puuta. Ne ovat osa luonnon monimuotoisuutta. Vuosittain kaadamme kymmenkunta puuta, ja pyrimme istuttamaan saman määrän tilalle.
Kalevankankaalla on runsaat 1500 puuta, lajikkeita yli kolmekymmentä. Näyttäviä ovat kolme mahtavaa ruhtinaanpoppelia, harvinaisuuksia rauhoitettu kynäjalava ja luonnossa harvoin nähtävä pirkkalankoivu.
Juha Katajamäki vinkkaa kävijöille myös alkukesän kauniita kukkijoita. Jos komea tuomi kukkulalla sankarihaudan takana on jo kukkansa pudottanut, sen lähellä kukkii hevoskastanja. Punaisten patsaan läheltä löytyvät marjaomenapensaat, jotka kukkivat alkukesästä valkoisenaan.
Kaupunkipuulinjaus meille kaikille
Myös koko Tampereen puustoa vaalitaan. Tekeillä on kaupunkipuulinjaus, jolla halutaan turvata puuston hyvinvointi. Kaupungissakin puilla on tärkeä tehtävä hiilineutraaliuden ja luonnon monimuotoisuuden lisäämisessä.
Iso osa vihreyttä tuovasta puustosta kasvaa yksityiskiinteistöjen pihoilla. Siksi linjaus antaa ohjausta puiden hoidossa myös kiinteistöjen omistajille.
Kaupunkilaisia haastetaan nyt jakamaan kuvia ja tarinoita lempipuistaan Instagramissa tunnuksella #tamperepuut. Lisäksi karttakyselyssä voi merkitä kartalle tärkeitä puita ja toivoa niitä uusiin paikkoihin.
Teksti: Outi Viitasalo