Kolumnit 2016
Keitä me olemme?
Yhteiskunnassamme keskustellaan ääriliikkeistä, rasismista ja pelosta enemmän kuin pitkään aikaan. Eräänä päivänä radiota kuunnellessani kuulin haastattelupätkän tutkijasta, joka tutki holokaustista aikaa. Hän oli haastatellut iäkkäitä ihmisiä, jotka olivat selvinneet tuosta ihmiskuntaa järkyttäneestä puhdistuksesta. Nämä ihmiset totesivat, että tässä ajassa on paljon samaa henkeä kuin ajassa ennen vuotta 1940.
Suomalaisuudesta ja suomalaisista, kuten monista muistakin kulttuureista ja ihmisryhmistä, tehdään yleistyksiä. Myyteistä ja kansallisista luonteenpiirteistä puhutaan kuin nämä stereotypiat olisivat asioita, joita ilman ei voisi täyttää suomalaisena olemista. Joskus tuntuu, että toisenlaiseen tapaan olla suomalainen ei ole oikeutusta. Muutoin kokee "pettävänsä" maanmiehensä tai ne, joihin kokee kuuluvansa.
Olen kaivannut tällaiseen ajatteluun muutosta, koska koen olevani bangladeshilaisuuteni lisäksi myös suomalainen. Koen olevani nainen, tamperelainen, työssä käyvä, koiranomistaja sekä paljon muuta. En silti tunnista itseäni näistä yleisistä väitteistä, joita helposti itsekin toisinaan erehdyn viljelemään. Ihan kuin olisi vain yhdenlaisia maalaisia, kaupunkilaisia, ihmisiä, tapoja, kuntalaisia tai kansalaisia.
Sitten törmäsin uudenlaiseen tapaan puhua kansallisesta identiteetistä. Näin mainoksen tunnetulta yritykseltä, joka oli ottanut asiaan raikkaan ja rakentavan lähestymistavan.
Tuossa mainoksessa kertoja kertoo kuulleensa suomalaisista erilaisia yleistäviä määritelmiä, mutta ei itse kuitenkaan ole koskaan törmännyt sellaisiin ihmisiin. Suomalaisten väitetään muun muassa olevan samannäköisiä ja kannattavan pelkästään perinteisiä perhearvoja. Suomalaisten kerrotaan myös olevan juroja ja vähäsanaisia. He seurustelevat olohuoneessa hillitysti ja pitävät makuuhuoneiden ovet suljettuina.
Mainoksen edetessä väitteeseen vastataan aina vastakkaisella tavalla, josta paremminkin tunnistan itseni ja monia muita tuntemiani ihmisiä. Toki tunnen myös heitä, joihin stereotypiat voivat joltain osin päteä.
Muutos, jonka halusin nähdä avoimemmassa Suomessa, on itse asiassa jo olemassa. Sitä eletään parhaillaan jokaisessa uudessa sukupolvessa, kouluissa, työpaikoilla, omissa elämissä ja ihmisten arkisissa valinnoissa.
Olen oppinut että ihmissuhdetyössä ei ole väliä, kuka tai mikä olen, koska minä muodostun siitä, millaisena sinä näet minut tässä ja nyt. Siksi toivon, että voisimme lähteä hetkeksi pois omista tutuista ympyröistämme. Sen jälkeen on vaikeaa määritellä, millainen on tämän päivän suomalainen tai Suomi. Millainen on ”oikeanlainen” nainen tai mies? Voiko tietynlainen perhemalli olla aina ainut oikea perhe?
Avaruustähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi joskus viisaasti: ”Avaruudesta katsottuna me kaikki olemme vain ihmisiä.”
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi