Kolumnit 2016
Onko elämästä tullut näytelmä?
Olen onnekas. Minulla on pitkä kesäloma.
Ennen lomia ihmiset kertovat mielellään lomasuunnitelmistaan. Monet aikovat tavata ystäviä, nauttia viiniä ja grillata hyvässä seurassa, mökkeillä ja pelata pelejä. Toiset toteuttavat ehkä lomamatkan kotimaassa tai ulkomailla.
Lomalla halutaan viettää laatuaikaa läheisten ja itsensä kanssa. Kaiken tekemisen ohella moni kertoo haluavansa lomallaan ottaa rennosti ja lepäillä.
Istun kotona koirani kanssa sohvalla ja katson kolmatta päivää Netflixiä. Ulkona sataa kaatamalla eivätkä lämpöasteet päätä huimaa. Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen.
Virheeni on kurkistaa sosiaaliseen mediaan. Eteeni lävähtää aurinkoisia kuvia. Mietin, miten ”kaverit” ehtivät. Viiniä juodaan sivistyneesti ystävien ja läheisten kanssa. On käyty mustikassa, vallattu Pallas.
On myös nukuttu lasten kanssa teltassa – tosin huonosti. Kuvatekstin mukaan se kuitenkin kannatti, koska aamu-usvasta jäi niin kauniita muistoja.
On rakkautta ilmassa, ja rauhoittavaa luontoa ympärillä. Joutsenpariskunta lipuu järvellä. Lapset nauravat onnesta piukeina huvipuistossa. Välillä festarikuvia – aikuisten laatuajasta. Ja levostakin on kuva, jossa riippumatossa köllitään auringonpaisteessa ja kuvatekstissä: ”Kuinka virkistävää.”
Mieleni tekisi laittaa kuva hämärästä huoneesta, jossa asuu hiljaisuus ja väsymys, ja kysyä kuvatekstissä: Missä kaikki ovat? Tai ottaisinko pienen videopätkän naapurien riidasta? Haluaisiko joku nähdä, miten työttömyys aiheuttaa taloudellisen ahdingon? Näillä ihmisillä ei ole varaa tehdä arjesta poikkeavia lomasuunnitelmia.
Entä kun kouluun ei päässytkään. Mieli on maassa, kun unelmat lipuivat kauemmas.
Moni viettää lomaa, jossa itketään pois väsymystä ja nukutaan.
Ottaisinko näistä hetkistä kuvia? Kerronko että tuli avioero? En ollut tarpeeksi. En osannut vaikka halusin.
Onko elämästämme tullut sosiaalisen median kautta näytelmä, jonka esiripun takana käydään perheriidat ja avioerot, sekä koetaan pettymykset, yksinäisyys ja riittämättömyys?
Luomme muille maailmaa elämästämme, johon haluaisimme itsekin uskoa, mutta joka kuitenkaan harvalla täysin toteutuu sellaisenaan kuin kuvissa haluamme toisten nähtäville rajata.
Enemmän vaatii tahtoa olla edes hetken pois Twitteristä, Facebookista, Instagramista, sun muista. On helpompi jakaa kauniita kuvia, jossa itseleivotut kuppikakut ja poimitut mansikat ovat niin täydellisen värisiä, että katsoja luulee itse muistavansa väärin, miltä kermavaahto oikeasti näyttää.
Aion uskaltaa istahtaa töissä kahvipöytään ja kuunnella hienoja tarinoita lomista. Jos joku sattuu kysymään omastani, totean: En tehnyt oikein mitään. Olin vain. Lomastani ei saisi hienoa valokuvakansiota. Yritin opetella olemaan tekemättä mitään. Hyväksymään, että pelkkä oleminenkin riittää.
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi