Kolumnit 2016
Teillä on kello, meillä aika!
Otsikon ajatus on tullut tutuksi monin tavoin työmatkoillani Afrikassa. Varsinkaan maaseudulla jumalanpalveluskaan ei aina ala kellonlyömällä vaan sitten, kun ihmiset ovat koolla.
Viipyminen voi johtua pitkistä kävelymatkoista ja tiellä kohdatuista ihmisistä. Siinä hetkessä he ovat tärkeimpiä, sillä kuulumiset on vaihdettava. Sitten riennetään kirkkoon.
Päteepä tuo ajatus myös valtionhallinnon palavereissakin. Meillä oli sovittu tapaaminen Gambian terveysministerin Omar Seyn kanssa. Hän saapui kaksi tuntia myöhässä.
Oman elämän aikatauluja varten on hyvä tunnistaa erilaiset aikakäsitykset ja niiden ohjaava vaikutus tekemisiimme ja olemiseemme.
Lineaarinen aika on meille lännen ja valistuksen lapsille ajan perusmuoto. Aika on tasaisesti etenevää, tunteihin ja päiviin viipaloitua. Ajankäyttöömme liittyy suunnitelmallisuutta, tavoitteita ja etappeja. Niin on tarpeenkin, jotta yhteiskunta toimii järjestäytyneesti.
Lineaarinen aikamme tuo myös kiireen ahdistuksen ja hetken tyrannian. Nykyteknologia mobiilitietovälineineen tekee meistä pahimmassa tapauksessa näiden apuvälineiden orjia. Varsinkin meillä miehillä esiintyy ajoittain pahanakin niin sanottu kalenderitis, allakkaperäinen tulehdus. Ainaisella kiireellä myöhästymme elämästä!
24/7/365 -numerosarjan voisi jopa nimetä tämän ajan pedon luvuksi, kun sen ääriviljelyssä kaiken ja kaikkien on oltava tavoitettavissa aina ja kaikkialla – ilman arjen ja pyhän, työn ja levon vuorottelua.
Syklinen aika rytmittyy auringon mukaan yön ja päivän vuorotteluksi. Kuun mukaan sen eri vaiheiksi. Meren vuoksen ja luoteen vuorotteluksi. Vuodenaikojen kierroksi. Luonnon kasvun ja levon, synnyn ja kuoleman vaihteluksi.
Mitä lähempänä luontoa elämme, sen luontevampaa on painottaa kellon asemesta aikaa, sen rytmejä.
Näiden kahden aikakäsityksen tasapainoinen yhteensovittaminen haastaa meidät elinkautiseen oppimiseen. Elääksemme ihmisiksi.
Ajan tiivistymänkin saatamme päästä kokemaan tässä ja nyt, kairos-hetkissä, kun elämä puhuttelee, rakkaus vie jalat alta, Jumala kutsuu…
Jumalanpalveluksissa kuolleiden muistamisen yhteydessä kuulemme usein Psalmien kirjan sanat: Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen. (Ps. 90:12)
Edellisessä suomennoksessa lause oli muodossa: Herra, opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen. Näillä lauseilla on hyvä aloittaa jokainen aamummekin!
Simo Lahtinen
Työtätekevä eläkeläinen
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi