Ilo edistyksen mitaksi

Tarpeet ovat asioita, joiden täyttymistä arvokas elämä edellyttää. Ilo ei näillä tarvelistoille näy. Mitä jää jäljelle, jos ilo elämästä häviää? ”Ilman iloa ei ole elämää, vaikka ihmisellä olisi kaksitoista autoa, kuusi hovimestaria, linna, yksityinen kappeli ja pommisuoja”, totesi kirjailija Henry Miller.

Ajallemme on tyypillistä, että kansalainen lunastaa paikkansa yhteiskunnassa kuluttamalla enemmän. Todelliset tarpeet ja mielihalut sekoittuvat. Tarpeiden määrän lisääntyminen pitää pyörät pyörimässä.

Tällä tiellä tyhjentyy elämä ilosta. Näkökenttä kaventuu ja elämästä tulee suoritus. Elämän arvokkuutta mitataan suoritteina – edistystä osoittaa suoritteiden määrän lisääntyminen. Kiireestä ei pidetä, mutta samalla se viestii henkilöstä, jolla on oma paikka yhteiskunnassa.    

Mikä on liian vähän ja mikä liikaa? Mitä jos tyydymmekin siihen, mitä meillä jo on? Ongelma on siinä, että silloin jatkuvasti kasvavan kulutuksen varaan viritetty yhteiskunta pysähtyy. Siksi rajan olemassaolosta vaietaan. Silti yhä useampi meistä pohtii, olemmeko mahdottoman edessä. Yritämmekö pumpata pyörän sisärengasta ulkorengasta suuremmaksi?

Voisiko edistyksen mittana olla ilo? Ilo ei ole nautinnon tavoittelua vaan se rakentuu tyytyväisyydestä. Tyytyväisyys syntyy tämän hetken ainutlaatuisuuteen havahtumisesta. Antava elämä ympäröi meidät joka suunnasta. Parempi kiteytyy vähempään.

Myönteinen asennoituminen ja päättäväinen huomion kiinnittäminen elämän valoisiin puoliin lisäävät iloa. Silloin puolillaan oleva lasi nähdään mieluummin melkein täytenä kuin lähes tyhjänä. Voimallisimmillaan ilo kytkeytyy kykyyn kääntää vastoinkäymisiä voitoiksi.

Elämän hienoimmat hetket ovat jaettuja ja yhdessä koettuja. Parasta on omasta erityisyydestä koettu ilo. Se, että voi kokea tulevansa huomatuksi, kuulluksi ja osalliseksi sellaisena kuin on. Tällaiset ihmisten vahvuuksista voimansa ammentavat yhteisöt eivät synny itsestään. Niitä voidaan tehdä tietoisilla päätöksillä.

Ilo kannattelee elämää. Se on kokemusta täyteläisestä elämästä tässä ja nyt. Syvin ilo syntyy siitä, että tunnistaa itselle luovuttamattomia asioita ja toimii niiden puolesta. Samalla oma elämä liittyy ylvääseen tarinaan. Siihen tarinaan kuuluvat menneisyys ja tulevaisuus. Ja kaikkeus. Syntyy silta minun ja muun olevaisen välille.

Iloa on helppoa vähentää, mutta vaikeampi lisätä. Kaikki voittavat, jos päättäväisesti rakennamme sellaista yhteiskuntaa, jossa ihmisen arvokkuuden mitaksi riittää se, että on syntynyt ihmiseksi.  Se vapauttaa elämäniloa. Siinä ilmapiirissä on helppoa olla kaikkea sitä, mitä ihminen parhaimmillaan voi olla. Sen parempaa ei ole?

Piirros: Taavi Salonen