Kunnioittavaa kuuntelua

Illan aikana huomasin, että kuuntelu on asia, joka usein tuppaa unohtumaan. Keskustelussa tulee keskityttyä lähinnä omaan ääneen ja seuraavan puheenvuoron valmisteluun.

Kuunteleminen ilman välitöntä vastausta tai reagointia oli yllättävän vaikeaa. Tilaisuuden myötä ymmärsin, että hyvän keskustelun ei tarvitse niin sanotusti johtaa mihinkään. Voimme keskustelun jälkeenkin olla edelleen aivan yhtä eri mieltä kuin ennen keskustelua. Tuokio on sitä vastoin ollut onnistunut, jos sen jälkeen ymmärrämme toisiamme hieman paremmin. Näemme, mistä eriävät mielipiteemme ovat lähtöisin. Hyväksymme ne ja toisemme.

Oli yllättävää huomata, että erilaiset näkökulmat voivat kummuta hyvinkin samanlaisista lähtökohdista. Emme välttämättä olekaan kovin erilaisia, vaikka olisimmekin jostakin asiasta hyvin eri mieltä. Havaitsin myös, että kun mielipidettään joutuu perustelemaan kenenkään keskeyttämättä vaikkapa viisi minuuttia, oppii siinä samalla itsekin itsestään uutta.

Nykypäivä tuntuu olevan täynnä vihapuhetta tai ainakin vihaista puhetta. Välillä tuntuu, että hyvä käytös on jopa poissa muodista. On sallittua antaa tulla mitä tahansa, missä tahansa, päin naamaa tai nimettömänä netissä. Onhan meillä sananvapaus! Minulla on oikeus olla tätä mieltä! Minä saan sanoa!

Tottahan se on, kehittyneessä yhteiskunnassa pitää saada sanoa, sen sanelee jo Suomen perustuslakikin. Ei se olekaan se viestin sisältö, joka on ongelma, vaan sen saama muoto.

Sananvapaus on mielipiteen vapautta. On surullista nähdä, kuinka ihmisoikeuksia käytetään toisen ihmisen satuttamiseen. Omaa pahaa oloa puretaan sanoihin muista välittämättä. Hyökkäys tuntuu surullisen usein olevan se paras puolustus.

Tänä vihapuheen aikana mieltäni lämmittää, että kirkko on ottanut asiakseen opettaa meille parempaa tapaa keskustella. Keskellä vihaa on upeaa olla mukana muistuttamassa kunnioituksesta. Toisen kuuntelemisesta ja toisen kohtaamisesta.

Kunnioitukselle on mielestäni suuri tilaus niin kirkon sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Toivon sydämestäni, että löydämme keinot luovia läpi vaikeiden aikojen ymmärtäen myös toisen mielipiteen ja hyväksyen sen, ettei kaikesta tarvitse välttämättä olla samaa mieltä.

Huhtikuussa keskustelimme avioliittolain muutoksesta, mutta olipa aihe tai foorumi mikä hyvänsä, toisen kunnioittaminen ja toisen kuunteleminen ovat erittäin hyviä lähtökohtia keskustelulle.

Kirjoittaja on juristi ja Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen.