Parhautta päin!

Kovaääniset yksinkertaistukset ovat ajallemme tyypillisiä. Samanlaisuuden vaatimukset kaikuvat siellä ja täällä. Ajatellaan, että samanlaisuus on parempaa kuin erilaisuus. Pelkistysten takana on kuitenkin sisällöllistä tyhjyyttä. Latteudet leviävät ihanteiden ohentuessa.

Kuva: Taavi Salonen

On totta, että yksinkertaistaminen ja samanlaistaminen saa aikaan hallinnan tuntua. Myös virtaviivaisuus, tehokkuus ja nopeus lisääntyvät. Vauhtia lisättäessä näkökenttä kuitenkin kapenee. Se, mikä elämässä on kaikkein merkityksellisintä, ei taivu numeroilla mitattavaan muotoon.

Ihminen turhautuu, jos hänessä olevat mahdollisuudet eivät pääse esiin. Toistuvat mitättömyyden kokemukset saavat aikaan tarkoituksettomuuden tunnetta. Ainutkertaista elämäänsä elävä olento tukahtuu ja hänestä tulee tyhjykkä. Pahimmillaan seurauksena on radikalisoitumista ja väkivaltaa.

Sivistyminen on minän ja maailman välinen prosessi. Se on ennakkoluulojen yli kiipeämistä. Siinä väistetään pelkistettyjä ja lukkoonlyötyjä määrittelyjä. Avarretaan käsityksiä itsestä osana muuta olevaista. Tunnistetaan mistä tullaan, kuka ollaan ja mihin mennään.

Sivistys ei jää pelkästään toisintamaan jo olemassa olevaa vaan se tähtää kokonaan uudenlaiseen. Siinä ylitetään vallitsevaa todellisuutta rohkeasti. Järjen, tunteen ja mielikuvituksen yhdistelmästä kehkeytyy ehtymätöntä elämänpaloa. Latteuksien leviäminen pysähtyy, sillä arvokkaiden elämänpäämäärien puolesta toimiminen antaa syyn elää.

Ihmisten luokittelu hyviin ja pahoihin, värillisiin ja värittömiin, likaisiin ja puhtaisiin tai uskonnollisiin ja uskonnottomiin jättää ikävää jälkeä. Jokainen ihminen kuuluu johonkin vähemmistöön ja kokee aika ajoin toiseutta ja vierautta. Yhtälailla jokaisen ihmisen unelmana on saada tunnustusta omasta arvokkuudestaan.

Parhautta on saada kokea olevansa arvokas ihminen sellaisena kuin on. Ilman ehtoja tapahtuva hyväksymisen kokemus vapauttaa voimaa olla kaikkea sitä, mitä ihminen voi omista lähtökohdistaan käsin olla. Se toimii vastavoimana kaikenlaiselle latistamiselle ja kutistamiselle. Siinä kosketetaan täydellisyyttä, joka säväyttää ja saa elämän maistumaan.

Millaista vahvuutta huokuisimmekaan, jos päättäväisenä pyrkimyksenämme olisi kannatella toinen toistemme erilaisuuksista kumpuavaa erinomaisuutta! Sivistynyt ihminen liittää omaa elämäänsä arvokkaisiin päämääriin lähellä ja kaukana. Ratkaisevinta on kyky luoda tästä käsillä olevasta hetkestä täyteläistä, arvokasta ja merkityksellistä. Siinä on yksi elämän tarkoituksista.

Kirjoittaja on Metropolian tutkimusjohtaja.