Kolumnit 2017

2.8.2017 10.57

Valintojen maailma

Laura Karhola

On taas se aika vuodesta, kun talousarvioiden ja toimintasuunnitelmien laadinta käy seurakunnissa kuumana. Tällä hetkellä Tampereen seurakuntien talous on olosuhteisiin nähden hyvissä kantimissa, mutta siitä huolimatta tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta. Kirkosta eroaminen on edelleen ilmiö ja illalliskeskustelujen aihe. Moni pohtii, onko jäsenyydessä mitään järkeä, jos samalla rahalla saisi vuosittain viikonloppureissun Eurooppaan.
Nuo illalliskeskustelut ovat minulle surullisia. Ymmärrän ystäviäni, ja toisaalta en. Olen kaveriporukassani katoava luonnonvara. Ihminen, jolle kirkko merkitsee muutakin kun perinteisiä kirkkohäitä. Ihminen, joka uskoo ja joka vielä lisäksi kokee, että Suomen evankelisluterilainen kirkko on hyvä paikka uskoa. Välillä koen ilon pilkahduksia – kohtaan ihmisen, joka jakaa kanssani saman ajatuksen ja vieläpä uskaltaa sanoa sen ääneen.

Tuo uskaltaminen juuri onkin vaikeaa. Huomaan silti tulevani koko ajan rohkeammaksi. Varon toki paasaamista, mutta kerron sopivan tilanteen tullen omasta uskostani ja omista arvoistani. Syistä, joiden vuoksi olen valmis menettämään sen vuosittaisen ulkomaanmatkan.

Saamani vastaanotto on ollut minulle myönteinen yllätys. Minua on kuunneltu, eikä minua ole torjuttu. En tarkoita, että olisin tehnyt mitään kovinkaan tuloksellista käännytystyötä, eikä se ole edes ollut tavoitteeni. Tavoitteeni on muistuttaa ihmisiä siitä, että ollakseen uskovainen ei tarvitse olla erilainen. Voin elää aivan samanlaista elämää kuin ystäväni ja silti pitää uskon osana elämääni.

Olen luottamustehtäväni kautta päässyt mukaan hienoihin tilaisuuksiin. Niissä on keskusteltu erittäin rakentavaan sävyyn kirkon tulevaisuudesta ja myös siitä taloudesta. Olen kohdannut valtavan määrän erittäin motivoituneita työntekijöitä – seurakuntalaisia unohtamatta.

Suljettujen ovien takana on mielestäni todella hyvä pöhinä. Mutta miten se saataisiin näkymään myös niiden ovien ulkopuolelle?

Välillä tässä onnistutaan hienosti. Lähetetään postikortteja piispoille, otetaan kantaa ihmisyyden puolesta, järjestetään hyviä tapahtumia. Näytään. Tullaan ulos seinien sisältä. Kohdataan ihminen arvostaen häntä ja hänen näkemyksiään. Tuputtamisen sijaan näytettään esimerkillä, miksi kirkossa on hyvä olla.

Enempää emme voikaan tehdä, sillä on lopulta jokaisen oma valinta, haluaako viettää viikonlopun Lontoossa vai tukea ja olla osa jotakin suurempaa.

PS. Tervetuloa luomaan hyvää pöhinää Tapahtumien yön messuun Aleksanterin kirkkoon 10.8.  klo 20 yhdessä Lahden Gospelkuoron kanssa!

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Älä täytä
 * Hyväksyn antamieni tietojen käsittelyn tietosuojaselosteen mukaisesti.
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja