Kolumnit 2018

3.10.2018 10.48

Niksit kiertoon

Petra Heikkilä-Perkiö

Niksit rauhoittavat. Tuntuu ihanalta, että joku haluaa jakaa tietoa, jota ehkä joskus tarvitsee. Yhden kolumnin verran haluan minäkin olla niksikirjailija. Tässä siis muutama vinkki lapsiperhe-elämään.
Lapsena ahmin isäni äidiltä perittyä Joka naisen niksikirjaa vuodelta 1951. Olin vaikuttunut siitä, miten perheenäiti selviytyy kiperistäkin tilanteista, vaikka jotkut noista nikseistä eivät enää tätä päivää olekaan.

Synnytys. Äitini on huolissaan siitä, että elokuvien ja tv-sarjojen tuskissaan karjuvat äidit lisäävät odottavien äitien synnytyspelkoja. Itse innostuin pohtimaan karjumisen vaihtoehtoja ja päätin kokeilla synnytyslaulua. Jotta lupaus pitäisi kiperässäkin paikassa, menin television Akuutti-ohjelmaan puhumaan aikeistani ja raportoimaan tuloksesta. Tytär syntyikin sitten pitkiä vokaaleja laulamalla, ja vielä poika kahdeksan vuotta myöhemmin.

Lapsen nimipäivä. Lastemme nimet eivät löydy kalenterista. Olin kuopuksen kanssa palvelukeskuksessa harrastamassa vauvojen värikylpyä. Seniorit saivat seurata vauvojen ja heidän vanhempiensa maalaamista värikkäillä soseilla.

Värikylvyn lomassa sukupolvet pääsivät jutustelemaan. Tällaisessa hetkessä sain loistavan niksin eräältä vanhalta rouvalta. Kun rouva kuuli vauvani nimen, hän ehdotti, että lapsen nimipäivää juhlittaisiin ristiäispäivänä, niin kuin hänen lapsuudessaan oli tapana erikoisten nimien kohdalla.

Parisuhde. Jotta liitto kestäisi ruuhkavuodet, pitää juoda. Tähän ei riitä pelkkä perjantaipullo. Riidan tai sanailun äärellä pitää juoda puolison kanssa tuopilliset. Siis vettä, tietenkin. Miten monta pahaa oloa johtuu vain nestehukasta, on puolisoni saanut minut huomaamaan.

Vieroittaminen. Miten kaksivuotiaan saa luopumaan imetyksestä? Uimahallin ylälauteelta kuulin aikoinaan erään konkariäidin niksin. Rintoihin laitetaan laastarit ja lapselle kerrotaan, että rinnat ovat rikki. Viikko laastareita, ja homma toimii.

Lapsen pukeminen. Paitoja, housuja ja haalareita on vaikea pukea kiemurtelevan uhmaikäisen päälle. Usein kiireessä vanhemmalla on vitsit vähissä. Mutta juuri vitsiä tässä tarvitaan. Esikoisen kohdalla vaikutuin erään urhean yksinhuoltajaäidin leikillisyydestä. Hassuttelu tuntui toimivan vaikeissa tilanteissa.

Päätin keksiä pukemislorun, joka saa niin pukijan kuin puettavankin hyvälle tuulelle. Tartun taaperon käteen tai jalkaan, heilutan sitä hellästi ja samalla kun vien raajaa lahkeeseen tai hihaan lausun: ”Mato-mato-mato, mato-mato-mato, mato menee tunneliin!”

Niksit tuovat tunneliin valoa. Mitä sinä haluaisit jakaa?


Petra Heikkilä-Perkiö

Kirjoittaja on tamperelainen taiteen sekatyöläinen, joka elää vauvavuotta ja etsii värejä arjesta.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Älä täytä
 * Hyväksyn antamieni tietojen käsittelyn tietosuojaselosteen mukaisesti.
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja