Kolumnit 2019

5.6.2019 13.17

Nimiä ja kastejuhlia

Sami Borg

Vanhin tyttäremme Sirkku ja hänen miehensä Lauri saivat kaksostytöt huhtikuun puolivälissä. Tätä kolumnia tehdessäni kastejuhla on vielä edessä, mutta kirjoituksen ilmestymisen aikaan ristiäiset ovat jo takana.

Tyttöjen nimet ovat jo tiedossa. Ainon ja Pihlan etunimet paljastettiin isoveljeydestään ylpeälle Toivolle ja onnesta ymmyrkäisille lähisuvuille jo ennen lasten syntymää.

Tilanne palautti mieleeni omien lastemme nimipohdinnat ja kastejuhlat. Niistä neljä ajoittui 90-luvun alkupuoliskolle, ja yksi vuodelle 2007. Nimien miettiminen yhdessä vaimoni Anne-Marin kanssa oli mukavaa puuhaa. Lähes parasta hommaa ikinä.

Odotusaikana kaikilla pienokaisillamme oli työnimi, jota ei ollut edes ajateltu lapsen oikeaksi nimeksi. Sitten varhaisia nimiehdotuksia heiteltiin peliin, joskus myös vähän kieli poskessa. Lopulta jäljelle jäi muutamia vaihtoehtoja, joita vaimoni kanssa molemmat pidimme mahdollisina. Nuorimman lapsemme nimen pohdintaan osallistuivat myös sisarukset, joista nuorinkin oli tuolloin jo toisella kymmenellä.

Itse emme halunneet tietää lastemme todennäköistä sukupuolta ennalta, joten varsinainen nimen valinta jäi aina syntymän jälkeiseen aikaan. Yleensä vastasyntyneen olemus tuntui helpottavan päätöstä nimivaihtoehtojen välillä. Onneksi etunimestä ja toisesta nimestä päästiin yhteisymmärrykseen joka kerta hyvissä ajoin. Muutakin touhua nimittäin riitti ristiäisten valmistelussa. 

Nykyisin suurin osa Suomessa syntyvien lasten vanhemmista taitaa tietää lapsensa todennäköisen sukupuolen jo ennen syntymää. Ja hyvä niin. Tämä helpottaa lapsiperheen arjen valmisteluja, ja myös nimiasian ratkaisemista. Minusta tuntui hienolta oppia jo synnytysosastovierailulla, kumpi tytöistä on Aino ja kumpi Pihla. Mainioita nimiä ja suloisia tyttöjä, ja kastejuhlaankin jäi vielä jännitettävää muiden nimien osalta.

Luotan siihen, että kaksostyttöjen kastejuhla sujuu varmoissa käsissä. Kummit on katsottu, vanhemmat eivät ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, ja tytöt kastaa perheystävämme Jukka-Pekka Ruusukallio. Hän on vihkinyt minut ja vaimoni sekä kastanut kaikki lapsemme. Myös sukulaiset pitävät siitä, että tuttu pappi on paikalla.

Uskon muidenkin varmojen käsien läsnäoloon kastejuhlassa. Itse ajattelen kasteen merkityksestä siten kuin kansankirkkomme opettaa. Kaste ja usko ovat Jumalan työtä, ja kasteen armo kantaa kristittyä läpi elämän. Tähän turvaan olemme vaimoni kanssa uskoneet omat lapsemme. On hienoa, että saamme olla mukana myös lastenlastemme kastejuhlissa.


Sami Borg

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston politiikan tutkija, jolle myös seurakunta-asiat ovat tuttuja.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja