Kolumnit 2019
Syntyvyys mittaa yhteiskunnan arvot
Syntyvyys on laskenut Suomessa jo pitkään, mutta tuoreet tiedot ovat nostaneet aiheen julkiseen keskusteluun vahvemmin kuin koskaan ennen. Vuosituhannen alussa Suomessa syntyi noin 55 000–60 000 lasta vuosittain, mutta viime vuonna luku oli selvästi alle 50 000.
Helsingin Sanomien haastattelussa syyskuun lopulla Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch viittasi ulkomaisten kollegojensa kommentteihin: ”Mitä teillä Suomessa oikein tapahtuu?”.
Jotakin tilanteen vakavuudesta kertoo, että viime tammikuun alussa valtionvarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki julkaisi aiheesta oman analyysinsä.
Tilastokeskuksen tietojen mukaan vähän yli puolet syntyvyyden laskusta on johtunut lasten keskimääräisen määrän vähenemisestä äitiä kohti ja vähän alle puolet lapsettomuuden kasvusta. Ensisynnyttäjien keski-iän nousu on alentanut syntyvyyttä.
Kehityksen tärkeimmiksi syiksi nousivat nuorten miesten työllisyysasteen lasku sekä ensisynnyttäjien keski-iän kohoaminen. Monien nuorten miesten kohdalla heikko työllisyys vaikeuttaa perheen perustamista. Tämä johtaa aiempaa useammin lapsettomuuteen.
Myös Rotkirch korosti perheellistymiseen liittyviä epävarmuustekijöitä, joiden vuoksi esikoisia syntyy selvästi vähemmän kuin ennen. Kärjistäen kyse ei ole hänen mukaansa enää siitä, milloin lapsia kannattasi hankkia. Nyt kyse on siitä, halutaanko lapsia lainkaan.
Vuoden 2015 perhebarometrin mukaan lapsettomat 20–34 -vuotiaat perustelevat lastenhankintansa siirtämistä eniten halulla tehdä muita kiinnostavia asioita, sekä sopivan kumppanin puuttumisella. Myös nykyisestä elämäntyylistä luopuminen nousi tärkeimpien syiden joukkoon.
Mitä ajattelen syntyvyyden laskusta? En arvioi nyt asiaa ilmastonmuutoksen vaan huoltosuhteen kannalta sekä sosioekonomisesta näkökulmasta.
Ilman merkittävää maahanmuuttoa syntyvyyden hyvin nopea lasku on pian uhka Suomen vakaalle yhteiskuntakehitykselle ja kansantalouden kestävyydelle. Tämä johtuu siitä, että toimiakseen häiriöttömästi julkisten palvelujen tarjonta, eläkejärjestelmä ja koko kansantalous edellyttävät kohtuullista vakautta ja ennustettavuutta.
Viimeaikainen yhteiskuntakehityksemme on ilmiselvästi vaikeuttanut eniten heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa olevien perheellistymistä. Varsinkin miesten lapsettomuus on sitä todennäköisempää, mitä heikommassa sosioekonomisessa asemassa he ovat. On helppoa osoittaa sormella nuoria ja heidän arvojaan, mutta mitä on tapahtunut yhteiskuntamme arvoille?
Sami Borg
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston politiikan tutkija, jolle myös seurakunta-asiat ovat tuttuja.