Kolumnit 2020

4.11.2020 8.00

Jos mulla olis vaan yks elämä

Pitäisikö tyytymättömyys niellä, ja jotenkin muuttua ihmisenä sellaiseksi, joka ei ole tyytymätön?

Onko se minun vikani, jos hermo menee, kun asiat on ihan hanurista, ja se pistää hiileksi?

Pitäisikö minun oppia hyväksymään se, mikä on väärin, tai lakata kaipaamasta jotain parempaa, jotain enemmän, rauhoittua ja hyväksyä elämäni, ja kaivaa ilo sieltä mistä sen voi kaivaa, jostain ihanan arjen kukkapenkistä?

Jos olisi vaan, että okei joo, nielee nielee vaan kaiken, ja on, että ihan mahtavaa on elämä. Ei olisi mitään syytä vaihtaa duunia, muuttaa muualle, mennä katsomaan, mitä on vuoren tuolla puolella, olla joku ihan muu.

Tyytymättömyys on voima, se on lajiominaisuus, jota ilman mikään ei muutu. Me osaamme kuvitella jotain parempaa, ja se ajaa eteenpäin, tai ihan vaan tuntemus siitä, että kaipaa niin, vaikkei ihan tiedä, mitä kaipaa.

Tyytymättömyydessä ei ole mitään pahaa! Ja nyt puhun jostain ihan muusta kuin siitä uhriksi rupeamisesta, jossa sitä on koko ajan hyvitystä ja lohtua kerjäämässä.

Tai siitä tyytymättömyydestä, joka ei aja kohti muutosta vaan on itsessään salaisen omahyväisyyden lähde, siitä kun oma paha mieli on jokin ihmeellinen kruunu, josta ei millään luopuisi.

Koitan sanoa itselleni, että jos jotain on rikki, niin se kannattaa korjata. Jos jokin on huonoa, niin mitä sitä vaalia?

Mutta vaikeaahan se on. Kuinka usein olen itseni yllättänyt vain kiroamasta, ja kiroilemalla lunastamassa sitä, etten toimi, sitä, etten muuta asioita sellaiseksi, ettei tarvitse enää kiroilla.


Tai astuisin vain sen tiellä olevan koiranpaskan yli ja jatkaisin matkaa – jos en mitään sille pökäleelle voi – mutta kun ei, pitää oikein pysähtyä hieromaan kenkää jätökseen ja päivitellä, että kyllä on kakka sontaa.

Jos mulla olis vaan yks elämä, niin toimisin kyllä ihan toisin. Olisin peloton ja korea, sillä jos olis vaan yks elämä, niin ei olis mitään menetettävää.

Jos mulla olis vaan yks elämä, niin pitäishän sen olla elämisen arvoinen. Mä uskaltaisin rakastaa itseni kipeeks ja olla onneton. Jos mulla olis vaan yks elämä, niin mulla olis aina kosteat kyynelkanavat ja raikuva nauru…

Jos mulla olis vaan yks elämä, niin olishan se jumalauta haastavaa.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi