Kolumnit 2020

2.9.2020 9.45

Säätö on elämää

Otso Kautto

Tänä vuonna suunnitelmat ovat muuttuneet sitä mukaa, kun niitä on ehtinyt tehdä. Tänä vuonna suunnitelman ja kuvitelman raja on hämärtynyt.

Suunnitelma tuntuu perustuvan tietoon, siihen, mitä olemme kokemuksesta oppineet, ja siihen, miten yksi asia johtaa toiseen.

Suunnitelma on reitti, joka johtaa perille siihen lopputulokseen, jonka olemme kuvitelleet, ja jota tavoitellaan. Suunnitelman tulisi olla realistinen, ainakin mahdollinen, jotta siihen voisi uskoa.

Kuvitelma tuntuu olevan pikemminkin eläytymistä siihen mitä ei ole, ja se tuottaa tunteen, tai tunteen mielikuvan, eräänlaisen maun kokemuksesta, jota ehkä kannattaisi alkaa tavoitella.

Mielikuvitus on ihmeellinen asia. Me voimme kuvitella jotain, jota ei ole, ja alkaa haluta sitä. Halu suuntautuu aina tulevaisuuteen, muutokseen tai sen estämiseen, siihen, mitä ei vielä ole.

Suunnitelma luo turvaa, se synnyttää tunteen siitä, että tulevaisuus on hallussa, ja että haluttava on saavutettavissa.

Kuvitelma on aina vain kuvitelma.

Tänä vuonna suunnitelmista on tullut vain suunnitelmia.

Suunnitelman yksi oleellinen osa on improvisointi, sillä aina tapahtuu jotain odottamatonta, ja silloin on improvisoitava.

Improvisointi on mahdollista, kun tiedetään mitä tavoitellaan, miksi toimitaan, ja mitkä ovat pelin säännöt.

Vuorilla kiipeillessä maali on usein selvä: se on jokin paikka maastossa. Maasto ei kuitenkaan ole sama asia kuin kartta: reitin jatkuva muuttaminen on improvisointia.

Improvisointi on välttämätöntä, kun olosuhteet muuttuvat. Se on tilanteen uudelleen suunnittelua, aktiivista tekemällä kuvittelua. Improvisointi vääjäämättä päivittää suunnitelmat, joskus jopa päämäärät. Hyvä suunnitelma on riittävän väljä, jotta se sallii improvisoinnin. Improvisoinnissa vain improvisointi on varmaa, ja suunnitelmat palvelevat sitä.

Kun suunnitelmat pettävät yksi kerrallaan, tarvitaan uusia unelmia: sellaisia, joita on mahdollista tavoitella kaoottisessakin tilanteessa, ja sellaisia, joiden ytimessä on mahdollisuus jatkuvaan improvisointiin. Ja vielä sellaisia, joiden onnistunut toteutuminen ei riipu suunnitelmien toteutumisesta.

En suostu siihen, että eläisimme nyt jotain välivaihetta. Tämäkin päivä on arvokas, ainutkertainen ja ainutlaatuinen, eikä se ole mitään velkaa suunnitelmille, jotka eivät toteutuneet. Jatkuva säätökin on elämää.



 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja