Kesytätkö läheisesi perustarpeet?

Yhteiskunta, yhteisö ja kulttuuri luovat samanlaisia malleja. Media nostaa esiin sen, mitä meidän tulisi olla. Paikkansa etsiminen nykyajan työ-, ulkonäkö- ja menestymiskeskeisessä ilmapiirissä saattaa olla pelkkää poukkoilua.

Kukaan ei voi saavuttaa absoluuttisesti ihmisyyden perimmäistä mittaa, utopistista ihannekuvaa. Kaikilla on kuitenkin tarve kokea itsensä hyväksytyksi.

Sosiaalinen media läväyttää algoritmejaan hyödyntäen tuhansittain tykkäyksiä saaneita kuvia silmille, ja sanoo: Jos haluat ihmisten pitävän sinusta, ole tällainen. Mitä tämä tekee ihmiselle, jolla on niin itsetunto, mielenterveys kuin tulevaisuudensuunnitelmat kadoksissa?

Minun on usein vaikeaa kokea itseni riittäväksi, hyväksytyksi. Suuremmassa joukossa en uskalla avata suutani: jos joku kysyy kysymyksen, johon minulla ei ole varmasti oikeaa vastausta, totean helposti, etten tiedä. Julkisella paikalla taas vaatetukseni on aina väärä. Jos hakisin tähän niitä kaikkia epävarmuuden hetkiä, joita ihminen luonnollisesti kokee elämänsä aikana, en ehtisi hyväksymään itseäni juuri tällaisena.

Kovin moneen asiaan ihminen ei pysty vaikuttamaan, joten on otettava lempeydellä vastaan se, mitä tarjotaan. Tärkein tie kokea itsensä hyväksytyksi on hyväksyä itse itsensä. Juuri sellaisena kuin on, juuri sellaisena kuin tahtoo olla.

Runebergin runossa luonnon armoilla elävä Saarijärven Paavo menettää useampaan kertaan satonsa ja joutuu elämään kurjissa oloissa. Lopussa, kun Paavo vihdoin saa syötäväkseen viljaa, hän kuitenkin antaa osan kauan odotetusta ravinnosta naapurille, joka on menettänyt oman satonsa.

Olisi naiivia ajatella, että tosielämässä toteutuisi Paavon kaltainen ideaali. Ei sen toisaalta tarvitsekaan – toisen huomioiminen ei usein näy otsikoissa. Tahdon uskoa, ettei lähimmäisenrakkaus ole kuollut.

Jokainen meistä kaipaa kokemusta siitä, että on tarpeeksi hyvä ja sopiva juuri sellaisena kuin on. Merkittävää lähimmäisenrakkautta onkin saada toinen kokemaan, että hän on tarpeeksi. Vahvistus ei vaadi suuria.

Ottakaamme siis läheinen, jakakaamme Runebergin torttu ja hyväksykäämme itsemme, toisemme.