Taide auttaa ymmärtämään juutalaisten kohtaloita
Sholem Aleichem oli Venäjällä vuonna 1859 syntyneen juutalaiskirjailijan Sholem Jakov Rabinovitshin salanimi, jolla hän julkaisi useimmat teoksensa.
Sholem Rabinovitsh oli nuoruudestaan lähtien kiinnostunut kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Hän toimi jo nuorella iällä sekä kotiopettajana että Lubnin juutalaisen seurakunnan rabbina.
Hän julkaisi ensimmäiset kirjoituksensa venäjäksi ja hepreaksi, mutta alkoi pian kirjoittaa pelkästään jiddishiksi. Vuonna 1916 tapahtuneeseen kuolemaansa mennessä hän oli ehtinyt julkaista yli 40 romaania, tarinaa ja näytelmää.
Hänen kirjojaan julkaistiin myöhemmässä vaiheessa erityisesti Yhdysvalloissa, minne hän itsekin muutti. Laajan tuotantonsa ja suosionsa vuoksi häntä alettiin kutsua ”juutalaisten Mark Twainiksi”.
Monien juutalaisten tavoin hän lähti vuonna 1906 pakoon heihin Venäjällä kohdistuneita pogromeja. Kierreltyään ensin eri puolilla Eurooppaa hän päätyi lopulta Yhdysvaltoihin, missä hänestä tuli keskeinen hahmo jiddishinkielisen kulttuurin levittämisessä. Hän oli muun muassa perustamassa jiddishinkielistä teatteria New Yorkiin, missä hän kuoli 57 vuoden iässä toukokuussa 1916.
Sholem Aleichemin tunnetuin henkilöhahmo on juutalainen maitomies Tevje ja hänen perheensä sekä heidän elämänsä pienessä juutalaiskylässä Ukrainassa lähellä Kiovaa. Tarina on ilmestynyt myös suomeksi vuonna 1969 Tammen kustantamana.
Tevjen elämä on köyhää, ja hänen suurin huolensa on löytää aviopuolisot kauniille tyttärilleen, joita mainitaan olleen kaikkiaan seitsemän, joskaan kaikki eivät itse tarinassa esiinny.
Tevjen tytärten kohtaloissa näkyvät kuitenkin tiivistetyssä muodossa ne eri vaihtoehdot, jotka venäjänjuutalaisilla viime vuosisadan alussa oli. Yksi jäi elämään köyhyyteen kotiseudulleen, toinen meni naimisiin radikalisoituneen juutalaisnuorukaisen kanssa, kolmas muutti Yhdysvaltoihin, neljäs lähti Palestiinaan, viides karkasi kotoa, kuudes teki itsemurhan ja nuorin jäi kotiin hoitamaan leskeksi jäänyttä isäänsä.
Musikaali Viulunsoittaja katolla sai puolestaan ensi-iltansa Imperial-teatterissa New Yorkin Broadwaylla syyskuussa 1964. Useista musikaalin lauluista tuli ikivihreitä, ja niitä on levytetty myös suomeksi. Tunnetuimpia ovat Rikas mies jos oisin (If I Were a Rich Man) sekä Nousee päivä, laskee päivä (Sunrise, Sunset). Musikaalin käsikirjoitti Joseph Stein, sävelsi Jerry Bock ja laulujen sanat ovat Sheldon Harnickin käsialaa.
Musikaalin pohjalta tehty samanniminen elokuva valmistui vuonna 1971. Sen tuotti ja ohjasi Norman Jewison ja sen käsikirjoituksesta vastasivat jälleen Stein ja Bock. Pääosaa, maitomies Tevjeä, esittää elokuvassa israelilainen näyttelijä Topol. Elokuva sai aikoinaan kolme Oscaria sekä suuren joukon muitakin palkintoja.
Viulunsoittaja katolla on jäänyt elokuvaklassikoksi, sillä American Film Institute nimesi sen vuonna 2006 sadan kaikkien aikojen innostavimman amerikkalaisen elokuvan joukkoon. Se on yksi niistä elokuvista, joka on erityisesti paneutunut juutalaisten historiaan runsaan sadan viime vuoden aikana; se kuuluu samaan ryhmään kuin sellaiset tunnetut elokuvat kuin Exodus, Sofien valinta ja Schindlerin lista.
Värikylläisessä maailmassa
Marc Chagall (oikealta nimeltään Mark Zaharovitsh Shagal) on yksi viime vuosisadan tunnetuimmista kuvataiteilijoista. Hän syntyi nykyisen Valko-Venäjän alueella vuonna 1887 ja kuoli Ranskassa lähes 100-vuotiaana vuonna 1985.
Hän opiskeli jo nuorena maalaustaidetta ja muutti monien muiden Venäjällä syntyneiden taitelijoiden tapaan Pariisiin, missä hän oli läheisessä yhteistyössä tuon ajan tunnetuimpien impressionistien ja kubistien (muun muassa Picasso) kanssa. Hän kuvasi tauluissaan elämää juutalaisessa synnyinkylässään.
Chagall suhtautui aluksi myönteisesti bolshevikkivallankumoukseen, mutta huomasi pian, että se ei vastannut hänen omia yhteiskunnallisia ihanteitaan. Vuonna 1922 erimielisyydet olivat kasvaneet niin suuriksi, että hän muutti pois Neuvostoliitosta, ensiksi Saksaan ja sieltä takaisin Ranskaan.
Toinen maailmansota teki Chagallista jälleen pakolaisen, ja hän matkusti muutamaksi vuodeksi Yhdysvaltoihin. Sodan päätyttyä hän kuitenkin palasi Ranskaan, missä asui elämänsä viimeiset 40 vuotta.
Chagallin värikylläinen maailma voimakkaine juutalaisuuteen liittyvine piirteineen on aina ollut hyvin suosittua myös Suomessa. Kesällä 1993 Punkaharjun Retretissä oli laaja Chagall-näyttely, joka kokosi poikkeuksellisen suuren kävijämäärän.
Chagall on saanut monia seuraajia. Yksi heistä on kansainvälisesti tunnettu ja tunnustettu taidemaalari, Turussa asuva Michael Rogatchi, jonka teoksissa juutalaisuus ja musiikki ovat hyvin vahvasti esillä. Niihin kannattaa tutustua esimerkiksi Internetin kautta.
Musiikin keinoin
Dmitri Shostakovitsh on merkittävin neuvostosäveltäjä kautta aikojen. Hän syntyi vuonna 1906 ja kuoli vuonna 1975. Kaikki hänen 15 sinfoniaansa saavat edelleen runsaasti esityksiä maailman orkesterilavoilla. Hän sävelsi myös runsaasti elokuvamusiikkia sekä oopperoita.
Shostakovitshin ura oli värikäs ja vaihteleva. Hän joutui vuonna 1936 epäsuosioon neuvostomusiikin suurimman auktoriteetin ja asiantuntijan Josef Stalinin määräyksestä.
Vuonna 1941 Shostakovitsh jäi Leningradiin, kun kaupunki joutui saksalaisten joukkojen piirittämäksi. Noissa vaikeissa oloissa syntyi ja kantaesitettiin hänen 7. sinfoniansa, josta tuli Saksaa vastaan käydyn sodan symboli.
Shostakovitsh joutui uudelleen epäsuosioon 1940-luvun lopulla, mutta tällä kertaa panna kesti vain pari vuotta. Hänen elämänsä helpottui ratkaisevasti Stalinin kuoltua maaliskuussa 1953.
Shostakovitsh oli aina suhtautunut myönteisesti juutalaisiin, ja hän yritti auttaa epäsuosioon joutuneita juutalaistaiteilijoita monin eri keinoin. Tämä tukitoiminta huipentui hänen 13. sinfoniaansa vuodelta 1962. Siinä käydään läpi venäjänjuutalaisten historian kipeitä kohtia musiikin keinoin.
Myös tämä sinfonia kohtasi voimakasta vastarintaa. Sitä arvosteltiin siitä, että siinä puhutaan vain juutalaisten joukkosurmasta, mutta ei kerrota venäläisten kokemista kärsimyksistä. Kritiikistä huolimatta se on tänään yksi hänen pidetyimmistä sinfonioistaan.
Shostakovitshin 13. sinfonia perustuu neljään runoon, jotka on kirjoittanut toisen maailmansodan jälkeisen ajan merkittävin venäläinen kirjailija Jevgeni Jevtushenko.
Jevtushenko syntyi vuonna 1932 ja kuoli vuonna 2017 ja hän vieraili usein myös Suomessa esiintymässä. Sinfonia alkaa runolla Babi Jar, joka kertoo juutalaisten joukkomurhasta Kiovassa vuonna 1941. Jevtushenkon 1950-luvulla kirjoittama runo päättyy seuraaviin riveihin (Pentti Saaritsan suomentamana):
Villiruoho suhisee Babi Jarin päällä,
puut uhkaavina katsovat kuin tuomarit.
Vaieten kaikki huutaa täällä,
ja pääni paljastaen tunnen
kuinka se verkkaan harmaantuu.
Ja itse olen
kuin äänetöntä suoraa huutoa
tuhansien haudattujen yllä.
Olen jokainen vanhus joka täällä ammuttiin,
jokainen lapsi joka täällä ammuttiin.
Mikään minussa ei sitä unohda.
Kaikukoon sitten Kansainvälinen
kun haudattu on ikipäiviksi
vihoviimeinenkin antisemiitti.
Ei ole minun veressäni juutalaista verta.
Mutta piintyneen ilkeästi
vihaavat minua antisemiitit kuin
juutalaista!
Ja juuri siksi olen
todellinen venäläinen!
Shalom Aleichemin tarinat, Marc Chagallin maalaukset, Viulunsoittaja katolla -musikaali, Dmitri Shostakovitshin 13. sinfonia sekä Jevgeni Jevtushenkon runot auttavat omalta osaltaan meitä ymmärtämään, millaisia kohtaloita Venäjän juutalaiset ovat joutuneet kokemaan runsaan sadan viime vuoden aikana.
Natsien toteuttama juutalaisten kansanmurha on ollut koko maailmanhistorian mittakaavassa yksi suurimmista tragedioista, joita olemme joutuneet kokemaan.
Uskon kuitenkin lujasti siihen, että meillä on kyky oppia historiasta ja sitä kautta estää tällaisten tekojen toistuminen.
Teksti: Jyrki Iivonen