Kolumnit 2021

3.11.2021 9.00

Pari pilkkua vasemmalle

Aleksi Wilenius

Ensin pimenivät illat. Vähitellen päivien harmaus muuttui siihen, ettei valoa tuntunut olevan lainkaan. Huhtikuu ei ollutkaan kuukausista julmin, sen huomasin mustan marraskuun keskellä kulkiessani. 

Tälläkin hetkellä moni miettii lentämistä lämpimään, valoisaan, kauas. Viikon loma tekisi terää, rantahiekka ja pari kylmää juomaa. Lentokoneella kolme-neljä tuntia suuntaansa. Ei paha. Joka puolella niin ihania mainoksia – ja koronarajoituksiakin on väljennetty.

Onko pakko?

En epäile, etteikö olisi mukavaa matkustaa lomailemaan lämpöön. Jos kerron, että yksi henkilö yhdellä lennolla Helsingistä Tukholmaan tuottaa parisensataa kiloa hiilidioksidia, se ei tarkoita mitään konkreettisella tasolla. Kun asian asettelee siten, että samalla matkalla junan kohdalla voidaan siirtää pilkkua kaksi askelta vasemmalle, lienee lentämisen ongelmallisuuden havaitseminen selkeämpää.

Kysyn uudelleen: Onko pakko lentää? Onko viikon rusketuslomasi niin tärkeä, että olet valmis kulkemaan usean maan lävitse junalla? Viikon verran paikan päälle, viikko siellä, viikko takaisin. Vai olisiko mahdollista kuitenkin, että haikailu on hieman ylimitoitettua?

On toisaalta ymmärrettävä se, että ihmisillä on taipumus aina kaivata jotakin sellaista, jota itsellä ei juuri tässä nyt ole. Jossakin muualla asiat olisivat varmasti edes hetken verran paremmin, kaikki erilaista ja täydellisesti. Voisiko tämän tarpeen asettaa rinnakkain etiopilaisten nälänhädän kanssa? Tai sen kanssa, että osalla ihmisistä ei ole varaa kuin omiin unelmiinsa ihan tässäkin kaupungissa.

Korona-aikana matkustaminen on ollut miltei mahdotonta. Ihmiset ovat selvinneet päällisin puolin mainiosti. Luonto kiittää lentämisen vähentämisestä. Jos elämän mielekkyys vaatii vuosittain lentomatkan lomailemaan, miettisin omaa arkea ja sen laatua. On itsekästä uskoa oman elämänsä paranevan sillä, että luonto ja tulevat sukupolvet kärsivät.

Sain hiljattain kuulla, että puolituttuni kieltäytyi matkasta Teneriffalle vanhempiansa kanssa. Kyse ei ollut teinin ja tylsien vanhempien välisestä yhteenotosta, vaan siitä, ettei hän kokenut matkan olevan tarpeeksi tähdellinen, jotta ilmaa tarvitsisi saastuttaa lentopäästöin. Se oli valinta, johon hänellä oli mahdollisuus.

Kun virität itsesi mainostoimiston nettisivuille pankkitilin pullotellessa ja koronarajoitusten poistuessa, olet etuoikeutetussa asemassa. Hetki sitten kellään ei ollut tähän mahdollisuutta, suurella osalla ihmisistä ei ole vieläkään. On mahdollisuus valita. On helppoa tehdä hyvä teko.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja