Kolumnit 2021
Sielujen suuresta siteestä
Minä voin olla sinun sielunkumppanisi. Vaikka olisit sukupuoleltasi, arvomaailmaltasi tai iältäsi juuri sellainen kuin olet, me voimme olla sielunkumppaneita. En tunne sinua. Mutta on mahdollisuus. Minä voin olla yksi sielunkumppaneistasi.
Puhuaksemme mahdollisimman samasta asiasta lienee syytä avata rajallisella kielellä sitä, miten minä sanan käsitän. Jotta sielunkumppanuus-termiä on jonkun yhteydessä relevanttia käyttää, tulee seuraavien ehtojen täyttyä:
- Kuvailematon tunne, yhteys. Sanattomuus, sielujen kietoutuminen.
- Olet hyväksytty. Teette toisistanne parempia.
- Et osaa sanoa, mitä sielunkumppani tarkoittaa.
Toivon, että mahdollisimman moni kykenee tuntemaan elämässään sen, mistä kirjoitan. Monella tulee mieleen henkilö, jonka kanssa on kokenut romanttista vetovoimaa. Olen pitkään miettinyt, missä määrin sielunkumppani kuitenkaan tarkoittaa mitään romanttista.
Vaikka valon määrä lisääntyy, ja päivät pitenevät, kuormittaa vallitseva kulkutautitilanne varmasti jokaista. Voimaannun itse päivittäin siitä ajatuksesta, että minulla on sielunkumppani. Tai kumppaneita. Minulla on myös alati mahdollisuus etsiä lisää.
Arvelen, että sielunkumppanuus vaatii jonkinlaista sisäistä samaistumista, sanatonta kunnioitusta, joka kumpuaa omasta ajattelusta ja kokemuksesta. Uskonkin löytäneeni sielunkumppaneita – rakkaimpani lisäksi – jo kuolleista runoilijoista, tv-sarjojen hahmoista, muusikoista. Koen heihin jotakin niin vahvaa yhteyttä, ettei sitä ole mielekästä lähteä selittämään.
Aika ajoin elo tuntuu kuitenkin hyvinkin yksinäiseltä. Ihmiset eivät jaa samoja kiinnostuksen kohteita, oma ajattelu ei peilaa vallitsevaa maailmaa, kielellä on vaillinainen kyky tavoittaa muita täydellisesti.
Toisaalta on syytä miettiä, missä menee yksilön henkilökohtaisen tuntemuksen ja eräänlaisen universaalin, yleisinhimillisen kokemuksen raja? Millaisissa määrin ihmiset ovat täsmällisesti yksilöllisiä?
Yksinäisissä hetkissä olisikin hyvä muistaa, että olemme hyvin lähellä toisiamme. Olemme samankaltaisia, jos vain osaamme samaistua.
Maailma on sielujen ketju. Sielunkumppaneita löytää, kun niitä osaa etsiä uusista näkökulmista. Se tuo elämälle arvoa. Ajatus yhteydestä ja vertaisuudesta on yksinkertaisuudestaan huolimatta huomattavan voimaannuttava. On ihanaa, että tässä äärettömässä maailmassa on joku, joka jakaa saman kokemuksen, ajatuksen, tunteen.
Siispä kuten pappani on tottunut toteamaan: silmät auki ja kädet pois taskuista.
Aleksi Wilenius
suomen kielen opiskelija ja runoilija
Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi