Kolumnit 2021

3.3.2021 8.00

Uskonnon asema Yhdysvalloissa

Jyrki Iivonen

Yhdysvaltoja on tavattu kutsua kansojen sulatusuuniksi. Sinne on virrannut vuodesta toiseen uusia siirtolaisjoukkoja; ensiksi Euroopasta ja sitten yhä enemmän myös muista maanosista, viimeksi erityisesti Latinalaisesta Amerikasta.

Ensimmäiset siirtolaiset saapuivat Pohjois-Amerikkaan paeten heihin kohdistunutta uskonnollista tai etnistä vainoa. Sieltä he löysivät paikan, jossa heillä oli mahdollisuus toteuttaa vapaasti uskonnollista vakaumustaan. Uskonnon vahva asema amerikkalaisessa yhteiskunnassa johtuu pitkälti näistä historiallisista tekijöistä.

Vaikka maallistuminen eli kirkkokuntiin kuulumattomuus on ollut myös Yhdysvalloissa yleinen trendi, on uskonnollinen järjestäytyminen siellä edelleen tärkeää. Koska ihmisiä on tullut sinne lähes kaikista maista, on ollut luonnollista, että uuteen yhteiskuntaan on kotouduttu kansallisten ja uskonnollisten organisaatioiden kautta. Väestön kirjavuudesta huolimatta uskonnolla ja uskonnollisilla järjestöillä on maassa vahva rooli ihmisten arkielämässä. Maassa on edelleen vahva protestanttinen eetos, ja muut uskonnolliset ryhmät ovat tähän asti jääneet protestanttien varjoon.

Maassa on esimerkiksi ollut vain kaksi katolista presidenttiä, John F. Kennedy ja Joe Biden. Muut ovat kuuluneet erilaisiin protestanttisiin kirkkokuntiin. Nyt voimasuhteet saattavat olla muuttumassa. Kongressiin on valittu aikaisempaa enemmän juutalaisia ja muslimeja. Ja kun siirtolaisia tulee nyt pääasiassa kolmannen maailman maista, on myös katolisten asema vahvistumassa.

Uskonnollisten järjestöjen aktiivisuus liitetään usein konservatiivisten republikaanien keskuudessa vaikuttavaan teekutsuliikkeeseen. Puolueen vahvinta kannatusaluetta kutsutaankin ”raamattuvyöhykkeeksi”. Todellisuudessa trendi ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, sillä myös demokraattien keskuudessa uskonnolla on vahva asema. Varsinkin maan musta väestö on liittynyt erilaisiin protestanttisiin kirkkokuntiin.

Tyypillistä amerikkalaiselle yhteiskunnalle onkin eri kirkkokuntien ja uskontojen vahva asema ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Kun perhe esimerkiksi muuttaa uudelle paikkakunnalle, se alkaa tutustua uuteen yhteisöön oman uskontokunnan kautta. Osallistuminen seurakuntien toimintaan on hyvin aktiivista.

Uskonto näkyy myös kotona. Ruokarukous ennen perheen yhteistä ateriaa on tavallista, ja myös vieraiden odotetaan olevan siinä mukana ja jopa johtavan rukousta. Uskonto on näin ollen elimellinen osa amerikkalaisten elämää kirkkokunnasta riippumatta.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Älä täytä
 * Hyväksyn antamieni tietojen käsittelyn tietosuojaselosteen mukaisesti.
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja