Kolumnit 2021

2.6.2021 9.00

Viihde elämän edelle?

Aleksi Wilenius

Pienet, söpöt silmät katsovat kaltereiden takaa. Hento tassu ojentuu pyyntöön. Lapset heiluvat iloisina, aikuiset nauttivat. Kaksikymmentä neliömetriä – siinäkö elämän mitta?

Kesän koittaessa ja koronarajoitteiden väljentyessä moni miettii aurinkoisille päiville mukavaa tekemistä. Etenkin lapsiperheille mieluisa kohde on eläintarhat.

Ahdistavia paikkoja ne ovat.

Olen miettinyt, että jos häkkeihin pantaisiin ihmisiä, olisiko lapsilla yhä yhtä mukavaa. Millaisen kuvan vanhemmat antavat eläinten, elämän kohtelusta?

Ihmisillä on taipumusta ihannoida eksoottisia asioita. Eläintarhojen lisäksi toinen hyvä esimerkki tästä on sirkus, joka on kärsinyt instituutiona suosion hiipumisesta. Se ei ole pystynyt uusiutumaan riittävällä tavalla maailmassa, jossa viihdekattaus saavutetaan kaivamalla älypuhelin taskusta. Siinä missä sirkuksen asiat olivat ennen olleet tavoittamattomissa muualla kuin itse yleisön penkillä, vastaa nykypäivän viihdekoneisto mitä erilaisimpiin tarpeisiin, eikä sirkus ole tarpeeksi vieras tai eksoottinen asia.

Vaikka kuinka vihaankin eläintarhoja, on kiinnostavaa nähdä, miten ne vastaavat tarpeeseen edistyä. Toivon suunnan olevan eläimiä huomioonottavampi. Jos kärräämme kolikkomme eläintarhojen lippukassoille, ei niillä ole mitään syytä muuttaa toimintaansa.

Jos jotakuta on pakko pitää häkissä – mikä ei ole kenenkään luontainen elinsija – olisi syytä miettiä, mikä olisi eettisesti fiksuin ratkaisu. Onneksi nykyään on olemassa erilaisia rescue-eläinpuistoja, joiden eläimet tulevat huonoista oloista ja ansaitsevat näin mahdollisesti paremman elämän. Näiden eläintarhojen pääsylippurahat menevät usein eläintensuojelutyöhön.

Tällaiseen suuntaan toivoisin suomalaistenkin eläintarhojen menevän. Paine on nimenomaan kuluttajalla. Mitä tuetaan, kun ostetaan pääsylippu, jotta päästään itse katselemaan eksoottisia lajeja, joiden luonnollinen elinympäristö on käsittämättömän kaukana?

Ennen kuin suunnittelet kesälomaa, ajattele pientä eläintä. Mieti elämääsi; millaisessa kodissa asut, mihin voit liikkua, mitä voit syödä. Ei se valtio niin paha ole, että rajoittaisi yhtä paljon kuin tarhat eläimiä.

Kysymys onkin siitä, haluaako itse olla tukemassa jo syntynyttä, sortavaa rakennetta vai antamassa uusiutumisen painetta eettisillä jaloillaan. Onko oma elämä arvokkaampaa kuin toisten? Arvoja ne ovat, arvoja.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Älä täytä
 * Hyväksyn antamieni tietojen käsittelyn tietosuojaselosteen mukaisesti.
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja