Kotona kehossa

Pidin pitkään kehoani sivuseikkana, aivojani, tietoa ja rationaalista ajattelua pääasiana. Mutta kuinka onkaan. Ihminen on ihminen juuri kehonsa kautta. Tunteemme ja kokemuksemme asuvat kehossamme. Tunnistamme turvan turvaksi ja vaaran vaaraksi kehollamme.

Elämän alkumetreiltä asti tarvitsemme toinen toisiamme stressin säätelyn avuksi, ja se säätely tapahtuu kehojemme vuoropuhelussa. Katse voi sanoja nopeammin palauttaa levollisuuden tunteen ja kertoa, että kaikki on hyvin, en ole yksin.

Ihminen on syntymänsä hetkestä alkaen suhteeseen luotu olento. Tämä olento suuntaa vaistomaisesti sinne, missä on mahdollista luoda suhde, jossa toteutuvat arvostus, luottamus ja turvallisuus. Emme ole olemassa ilman kehoamme ja sen kokemaa vuorovaikutussuhdetta toisiin ihmisiin. Kehomme viisauden kautta kytkeydymme myös toisiin eläimiin ja luontoon.

Kristillisessä hengellisyydessä suhde ihmisruumiiseen on usein ollut vaikea. Ruumiillisuus ja erityisesti seksuaalisuus on koettu uhkaavana ja vaarallisena. Kitkaa hyväksyvään kehosuhteeseen on toisaalta tuottaneet myös eri aikojen kauneus-ihanteet ja markkinoiden luomat standardit.

Paineita lisää sosiaalinen media silloin, kun sen muokatut kuvat luovat järjettömiä ja todellisuudesta irtaantuneita käsityksiä kehoista. Kehoaan saa muokata, mutta saako sitä rakastaa sellaisena kuin se on? 

Kristinusko on myös hyvin ruumiillinen uskonto: Jumalan poika syntyi ruumiilliseksi ihmiseksi ja kuoli ruumiillisen kuoleman. Kristuksen ruumis ja veri on läsnä jokaisella ehtoollisella. Tämän ajan hengellisyyden muodot ottavat ihmiskehon mukaan rukoilemaan, mietiskelemään ja pyhiinvaeltamaan. Kehon kautta toteutuu myös kristinuskossa suhde itseen ja toisiin, suhde muihin eläimiin ja suhde luomakuntaan.

Myötätunto harjaantuu vuorovaikutuksessa ja tapahtuu kehossamme, kun peilisolujärjestelmämme tunnistavat ja tuntevat toisen ihmisen kokemuksia. Aivotutkimus on osoittanut, että ihmisten nähdessä toisen tuntevan kipua katsojan aivoissa aktivoituvat täsmälleen samat aivoalueet kuin kivun kokijalla.

Kristinuskon kultainen sääntö on tuttu: Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Sama sääntö tunnetaan monista maailmanuskonnoista.

Kultainen sääntö osoittaa, kuinka tärkeää moraalin kannalta on kykymme tuntea myötätuntoa toista kohtaan ja nähdä maailma toisen elävän olennon silmin. Olemme sosiaalinen laji, joka on luotu vuorovaikutukseen toisten kanssa. Siihen tarvitsemme kehoamme.