Kuunteleminen kansalaistaidoksi

Arkinen elinympäristöni on muutoksessa ja se vaikuttaa minuun. En voi jättäytyä tapahtuvan ulkopuolelle ilman, että eristyn todellisuudesta tai jäykistyn sisäisesti. Muutoksessa on jotain kiehtovaa ja jännittävää, mutta se tekee minut myös epävarmaksi.

Olen itse, keski-ikäisenä ja keskiluokkaisena, valtaväestöön ja enemmistökirkkoon kuuluvana naisena havahtunut siihen, että minulla on paljon opittavaa. Yhdessä elämiseen tarvitaan taitoja, joita en ennen ehkä osannut kaivata.

Vaikka suomalainen yhtenäiskulttuuri olisikin ollut enemmän ihanne kuin todellisuutta, jokin on silti viime vuosien kuluessa muuttunut. Tämä murros on toisille surun aihe. Toisille tämä taas on mahdollisuus siihen, että vihdoin myös oma, valtavirrasta poikkeava tarina saa tulla näkyviin.

Osa oppimisesta liittyy historian ymmärtämiseen ja siihen, miten Suomessa on nähty ja tunnustettu erilaiset vähemmistöt. Miten minut on opetettu puhumaan tai vitsailemaan toisten kustannuksella? Mistä olisi tarpeen oppia pois? Toisaalta oppimisen tarve liittyy uusiin toimintatapoihin. Miten käydä rakentavaa vuoropuhelua yhteiskunnassa, jossa äänenpainot jyrkkenevät ja keskustelu kuumentaa tunteita?

Tutkija Pasi Saukkonen puhuu politiikasta erilaisuuden organisointina. Erilaisuudesta ei pääse, eikä pidäkään pyrkiä eroon, mutta erilaisuuksien kanssa elämisessä tarvitaan halua keskusteluun, suostumista neuvotteluun, viisautta harkintaan ja kykyä sopimiseen.

Kaikessa tässä kuuntelemisen taito on se, mitä itse huomaan eniten kaipaavani. Kaipaan toisilta kuulluksi tulemista ja itseltäni rauhoittumista, hidastamista ja kuuntelemaan asettumista.

Kuunteleminen on toisen ihmisarvon tunnustamista ja keskinäisen kunnioituksen toteuttamista käytännössä. Se on edellytys myötätunnolle, toisen tunteiden ja kokemusten ymmärtämiselle. Kuunteleminen on sen myöntämistä, että minä saatan olla väärässäkin ja siihen suostumista, että toisen näkökulma voi olla lähempänä oikeaa vastausta kuin haluaisinkaan. Sitä tarvitaan hyvän yhteiselämän kannalta välttämättömään vastavuoroisuuteen.

Kuunteleminen ei ole aina helppoa, sen olen jo oppinut. Seuraava askel on suostua kuuntelemisen taidon sinnikkääseen harjoittelemiseen – silloinkin, kun se tuntuu epämukavalta.