Luonto hoitaa

Metsän keskellä mieli rauhoittuu. Vihreä maisema sairaalaikkunan takana edistää tutkitusti paranemista paremmin kuin näkymä vastapäisen talon seinästä.

Kronqvist, kolmekymppinen perheenisä, puhui myös siitä, miten luonto lohduttaa. Siinä missä uutistulva on usein uhkaava, luonnossa on mahdollista kokea lohtua. Nuori mies tyyntyy metsässä hengittäessään sen tuoksuja ja painaessaan kädet sammaleeseen.

Kronqvistia lohduttaa ajatus, että hänen lakattuaan olemasta ympärillä oleva metsä jatkaa olemassaoloaan. Ihminen on osa luonnon kiertokulkua ja sen ymmärtämisestä syntyy yhteyden tunne. Metsä opettaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Nuorten epätoivoa ilmastokysymyksissä ja sen synnyttämää aktivismia ei saa väistää. Tiedetään hyvin, miten vakavista asioista on kysymys.  Luonto yhdistää meidät sekä edeltäviin että tuleviin sukupolviin. Luonto hoitaa mieltä ja parantaa. Emme voi elää ilman sitä, emme ole siitä erillisiä.

Monista lepo tuntuu eniten levolta luontoympäristössä. Siksi suomalainen lähtee lomalla maalle: mökille, metsäretkille, purjehtimaan, vaeltamaan.  Siihen nähden koronan jälkeinen lentomatkustamisen nopea palautuminen ennalleen on hämmentävää.

Jos haluamme, voimme toimia toisin. Myös onnistumistarinoita on, kuten kansainväliset päätökset, joilla ilmakehän otsonikato saatiin pysähtymään. 1970-luvulla kaksi tutkijaa, Mario Molina ja Sherwood Rowland havaitsivat freonien otsonia tuhoavan vaikutuksen ja alkoivat puhua siitä julkisuudessa. Vaikka teollisuus yritti mustamaalata ja vaientaa heidät, tutkijoiden sinnikkyys lopulta palkittiin.

Vuonna 1987 sovittiin Montrealin Pöytäkirjassa otsonia tuhoavien aineiden tuotannon ja käytön rajoittamisesta ja lopettamisesta. Vuonna 2009 Pöytäkirjasta tuli ensimmäinen sopimus, jonka kaikki maailman maat ovat allekirjoittaneet.

Luomakunnan varjelemisen tehtävä on annettu meille jo luomisessa. Maailma on Jumalan, mutta vastuu ihmisten, sen tiesi jo keskiaikainen Raamatun tulkitsija: ”Kun Pyhä loi ensimmäisen ihmisen, Hän kuljetti ihmistä Eedenin puutarhan puiden joukossa ja sanoi hänelle: Katso minun työtäni, kuinka kaunista ja ihmeellistä se on. Kaiken, jonka loin, loin sinua varten. Sen vuoksi, pidä huoli siitä, ettet tuhoa minun maailmaani, sillä jos sen teet, ei ole jäljellä ketään korjaamaan sitä, minkä olet tuhonnut.” (Midrash Qohelet Rabbah)

Hanne von Weissenberg

Verkosto- ja yhteisötyön asiantuntija Tampereen hiippakunnassa