Kolumnit 2023
Jeesus Kristus meille nyt
Joulua on kristillisessä maailmassa vietetty vähintään 350-luvulta lähtien. Jo näiltä antiikin ajoilta ovat myös peräisin ensimmäiset Kristuksen syntymää juhlistavat hymnit, joita on ollut helppo oppia ja laulaa yhdessä.
Kun Ambrosius Milanolainen (n. 340–397) mietti omaa kristillistä valistustyötään, hän ymmärsi yhteislaulun sopivan tarkoituksiinsa, ja päätyi kehittämään uusia hymnejä. Näillä Ambrosius halusi sekä opettaa teologisesti oikeaoppisena pitämäänsä kristinuskoa että saada laulajat tuntemaan kuuluvansa yhteen.
Ambrosiuksen hymnien joukossa on yksi joululaulu, jonka vaikutus ulottuu suoraan nykyiseen virsikirjaamme. Kyseessä on Veni redemptor gentium. Varhaisin tunnettu melodia ei sentään pohjaudu antiikkiin, vaan on 1100-luvun alusta.
Vuonna 1524 Martti Luther käänsi Ambrosiuksen tekstin saksaksi – Nun komm, der Heiden Heiland – ja tästä tuli yksi luterilaisen jouluperinteen kulmakivistä.
Suomeksi käännettynä laulu on ollut virsikirjassa vuodesta 1605 alkaen, Hemminki Maskulaisen käännöksenä. Tämä virsi, numero 121, alkoi: Tule toivottu turva tänne / Neitseen synnyttämistä näyttämään / Ihmeeksi ihmisten maailmalle. / Se synty sopi sinulle, Jumala.
Laulu on yhä jouluvirsistämme ensimmäisenä, nyt numerolla 16: Jeesus Kristus meille nyt. Vaikka virren sävelmä on keskiajalta, viimeistään 1900-luvun virsiuudistukset veivät sanat kauas Ambrosiuksen alkuperäisversiosta. Tässä alkuperäisten 300-luvun sanojen ensimmäinen ja viimeinen säkeistö suomennettuina:
Tule, kansojen vapahtaja,
näyttäydy neitseestä syntynyt!
Koko luomakunta ihmettelee:
tällainen syntymä sopii Jumalalle.
Seimesi loistaa ja
yöstä murtautuu uusi valo,
jota yö ei voi peittää.
Se valaisee vakaan uskon.
Suomessa on hyvin rikas ja kansainvälinen joululauluperinne, ja monet nykyisin lauletuista joululauluista ovat olleet tunnettuja jo kauan. Vanhimmat laulumme tarjoavat välähdyksiä siitä, millaisia ihmisen elämä ja kokemukset ovat voineet olla kauan sitten, ja liittävät meidät pitkään laulajien ketjuun.
Nämä laulut myös osoittavat, miten ulkoisesti niukka ja yksinkertainen elämä voi olla rikasta, kun se pakottaa pysähtymään ja keskittymään olennaiseen: levon ja ravinnon, ilon ja surun, kuoleman ja toivon äärelle.
Ville Vuolanto
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston vanhempien aikojen tutkimuskeskus Triviumin johtaja ja vanhan musiikin rakastaja.