Vuonna 2023 Sillan kolumnisteina toimivat Ville Vuolanto ja Liisa Björklund. Filosofian tohtori, dosentti Ville Vuolanto työskentelee Tampereen yliopistossa historian ja latinan kielen yliopistonlehtorina. Hän on myös Tampereen seurakuntien luottamushenkilö. Teologian tohtori Liisa Björklund on kirkkohallituksen sosiaalietiikan ja kestävän kehityksen asiantuntija, joka aloittaa tehtävässään 15.tammikuuta. Kolumnistit esittelevät itse itsensä.
Opiskeluaikoinani Helsingissä toimin aktiivisesti kristillisessä opiskelijatyössä sekä ekumeenisessa liikkeessä, olinpa vuoden Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton puheenjohtajakin.
Herätysliiketaustaa minulla ei ole, mutta hiljaisuuden liike on lähellä sydäntäni.
Työssäni yliopisto-opettajana keskityn erityisesti latinan kielen ja sekä historian menetelmällisten taitojen opettamiseen. Oma tutkimusalueeni kattaa erityisesti Rooman valtakunnan ja varhaiskristillisyyden tutkimuksen.
Minua kiinnostaa erityisesti arjen historia, sekä ihmisten toimijuus, tunteet ja kokemukset. Olen kirjoittanut lasten ja nuorten, äitien ja isoäitien sekä orjien historiasta, ja yritän löytää aikaa toivon historiaan syventymiselle.
Historia on opettanut minulle, miten kaikki kulttuurin osa-alueet, uskonnotkin, muuttuvat jatkuvasti. Mikään ei ole pysyvää, eikä mikään itsestään selvää: siksi toisella tavalla ajatteleva ihminen pitäisi nähdä rikkautena, ei uhkana. Totuus on liian iso asia, että kenelläkään ihmisellä voisi olla siitä täydellisiä käsityksiä.
Vapaa-aikani kuluu rauhallisten harrastusten parissa: kauno- ja tietokirjallisuuden lukeminen, kokeellinen runous ja kirkollinen toiminta vievät vapaa-ajastani suurimman ajan, mutta Lapin-vaellukset, sienestys ja hiihtäminen, vanhan musiikin kuunteleminen sekä illan istuminen perheen ja ystävien parissa tuovat elämään sen varsinaisen ja syvän maun.
Haluan toimia lempeän, avaran ja ajattelevan kristillisyyden puolesta. Marraskuun 2022 seurakuntavaaleissa sain varsinaisen täyskäden: minut valittiin Eteläisen seurakunnan seurakuntaneuvostoon sekä Tampereen seurakuntien yhteiseen kirkkovaltuustoon. Olen myös yhteisen kirkkoneuvoston jäsen.
Ei siis pidä hämmästyä, jos kokemukseni luottamushenkilönä näkyvät kolumneissani tämän vuoden aikana. Ajattelen seurakuntaa ennen kaikkea yhdessä rukoilevien yhteisönä.
Luottamushenkilöillä on kuitenkin erityistehtävä: pitää huolta kirkosta organisaationa niin, että se voi vaikuttaa maailmassa. Kirkkoa on aina uudistettava, muuten sen sanoma ei kuulu kirkkaasti.”
Näkyvimpänä projektina oli laatia kirkolle neljäs tulevaisuusselonteko, jonka avulla kirkkoa voitaisiin johtaa kohti myönteisempää tulevaisuutta. Yhdessä asiantuntijoiden ja seurakuntien kanssa kehitettiin kirkolle heikkojen signaalien tunnistamisen toimintamalli.
Tulevaisuusselonteko Siunausten signaalit kokosi yli 160 ihmisen kokemuksia siitä, millä on merkitystä ihmisten arjen tasolla. Selonteko aloitti vilkkaan keskustelun kirkon päättäjien keskuudessa ja herätteli kysymään, miten kirkko voisi luoda merkityksellisen yhteyden ihmisiin myös tulevaisuudessa.
Ennen kirkon palvelukseen siirtymistä sain toimia yli kymmenen vuoden ajan kehitysjohtajan tehtävissä Helsingin Diakonissalaitoksella ja Me-säätiössä, joissa tuotettiin ratkaisuja suomalaisen eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ongelmiin.
Yhdessä auttamistyön huippuammattilaisten kanssa kehitimme palveluratkaisuja liikkuvasta väestöstä korvaushoitopotilaisiin sekä kotiin syrjäytyneistä vanhuksista kuormittuneisiin perheisiin ja lastensuojelun jälkihuollon nuoriin. Vaikuttavimpia palveluja yhdistää kaksi asiaa: radikaali ihmislähtöisyys sekä yhteisöissä toimiminen.
Koulutukseltani olen teologian tohtori pääaineenani sosiaalietiikka ja yhteiskuntafilosofia. Kannustamista koskeva väitöstyöni käsitteli suomalaisen työllisyyspolitiikan kannustinloukkuja.
Kannustamisen käsite osoittautui ehtymättömäksi työkaluksi arvioida minkä tahansa toiminnan osalta ihmisen motivoitumista toimia jollakin halutulla tavalla. Kannustamisen analyysia voi soveltaa lasten kasvatuksesta huippu-urheilijoiden valmentamiseen, koulutuspolitiikasta ilmastokestävän elämäntavan toteuttamiseen.
Viimeaikaisissa tutkimuksissa ja projekteissa olen arvioinut muun muassa syrjäytymisen dynamiikkaa sekä ylisukupolvista huono-osaisuutta, osatyökykyisten työllistymismahdollisuuksia sekä aivoterveyttä edistäviä elintapoja.
Olen erikoistunut yhteiskunnallisen hyödyn mallinnuksiin, joiden avulla voidaan arvioida eri toimenpiteiden vaikutuksia ja pidemmän aikavälin vaikuttavuutta.
Vuoden alussa siirryin kirkkohallituksen sosiaalietiikan asiantuntijaksi, jonka tehtäväalueena on tasa-arvo ja yhdenvertaisuustyö sekä kestävä kehitys ja vaikuttavuus. Uudessa tehtävässä innostaa erityisesti se, miten kirkko voi tehdä näkyväksi toimintansa vaikutukset – ja miten tulevaisuudessa kirkossa toimitaan kaikessa vastuullisesti, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä kestävyyttä edistäen.
Vaikka kirkossa on viime vuosikymmenen aikana tuijotettu laskevia käyriä ja niukkenevia resursseja, oli tulevaisuusselonteon viesti kirkolle selvä: Kirkkoa tarvitaan enemmän kuin aikoihin.
Epävakaina aikoina ihmiset toivovat
turvaa, toivoa ja pysyvyyttä. Kirkko on yksi merkittävimmistä ja suurimmista
yhteisöistä, joka kulkee ihmisten rinnalla kehdosta hautaan, koko elämänkaaren
myötä- ja vastoinkäymisissä. Sen radikaalia sanomaa hyvyyden voimasta, lähimmäisen
rakastamisesta ja armosta tarvitaan joka päivä.”