Kolumnit 2023
Messussa muukalaisena
Olinpa eräänä sunnuntaina kaukaisessa Kuopion kaupungissa, ja menin kirkkoon. En nyt puutu lähiömessun lämpimään ja huolelliseen toteutukseen, vaan haluan jakaa muutaman käytännön, joiden toivoisin olevan täällä Tampereellakin itsestäänselvyyksiä.
Kuopiossa virsitauluun olikin merkitty aivan ylimääräisiä asioita: Ensimmäisellä rivillä luki ”1. sävelmäsarja s. 996”. Viimeisellä rivillä taas luki ”Mobilepay” ja sen jälkeen numerosarja – jonka avulla voitiin siis kantaa ja antaa kolehtimaksu (kyllä siihen virsitauluun kirjaimet saa, kun vain paperin laittaa paikalleen). Minulle tuli tunne, että tähän kirkkoon halutaan ja toivotetaan tervetulleiksi myös uudet ja ensikertalaiset.
Se vain on niin, että ennen jumalanpalveluksen alkua papin mainitsema sävelmäsarjan numero menee helposti ohi korvien… tai oikeastaan, milloin viimeksi olen kuullut, että messun alussa tämä olisi sanankuulijoille kerrottu? Ja toki Tampereella olen usein kirkosta ulos lähtiessäni nähnyt ovensuussa pienen paperilapun, jossa on QR-koodi kolehdinmaksua varten – mutta siinä se on väärässä paikassa ja väärään aikaan. Niin paljon parempi se on nenän edessä, kun kolehtivirttä lauletaan.
Ehtoolliskäytännöistäkin siellä Savossa sitten muistutettiin – ei messun aluksi, vaan ehtoollisosan alussa, juuri siinä kohtaa, kun kuulija alkaa miettiä, että mitenpä täällä. Ja vielä lopuksi, ennen lähettämistä, kiitettiin messussa palvelleita, liturgia ja saarnaajaa, kanttoria ja tekstinlukijoita – jolloin kuulija tietää, kenestä puhutaan, ketä kiitetään. Messun alussa nimet ovat tuntemattomia, etenkin vieraammalle, mutta lopussa kasvot ovat jo tutut.
Hyvin pienillä asioilla vieras tunsi olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi. En voi sille mitään, että täällä Tampereella on tullut joskus olo, että seurakunnan tilaisuudet, myös messu, ovat isäpiiriläisille, tutuille ja aina samoille ihmisille. Mutta tietoa ei voi olla liikaa, eikä se mene hukkaan. Muutamalle selittävälle kuvalle ja sanalle on aina tilaa ja aikaa. Aina on mahdollista, että kuulolla on joku ensimmäistä kertaa. Vaikkapa rippikoululainen.
Ei lisätieto kantakävijällekään pahaa tee. Kun messu perustuu kaavaan, on kerrottava, mikä se kaava on. Mutta jos käy niin, että kaavasta poiketaan, sekin on selitettävä. Mieluusti etukäteen, mutta joskus sitä ihminen tekee virheitä – tai jopa improvisoi. Silloin pitää kuulijalle selittää, miksi on tehty toisin.
Tämä on sitä saavutettavuutta – sitä, että otetaan kaikenlaiset kirkossakävijät huomioon.
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi