Miksi kristityn on edistettävä tasa-arvoa

Silti usein törmää ajatukseen, että oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo olisivat kristitylle sivuseikkoja: ikään kuin nämä olisivat jotenkin erityisen maallisia arvoja, jotka vievät huomion pois olennaisesta, uskosta ja Jeesuksesta puhumisesta.

Tällainen vastakkainasettelu on kuitenkin pelottava väärinkäsitys, kun toivo ja rakkaus unohtuvat, eivätkä puhetta seuraa teot. Kristityn pitäisi nähdä kaikissa ihmisissä lähimmäinen, häntä pitäisi ajaa eteenpäin oikeudenmukaisuuden nälän ja janon.

Vastakkaisasettelun keinotekoisuus näkyy myös varhaiskirkon historiassa. Ihmisten tasa-arvoisuuden vallankumouksellinen ihanne oli Rooman valtakunnassa tärkein yksittäinen tekijä kristinuskon leviämisessä.

Ajatus ihmisarvosta, joka ei riipu ihmisen kansalaisuudesta, varakkuudesta tai sukupuolesta, ei jäänyt vain tyhjiksi sanoiksi, vaan se näkyi myös kristittyjen toiminnassa: seurakunnat järjestivät köyhäinapua, ja sairaista huolehdittiin tautiepidemioiden iskiessä. Tämä oli väkevää saarnaa hyvin epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa, ja se levitti kristinuskoa erityisesti syrjäytyneimpien parissa. Lesket ja orvot, orjat ja köyhät ovat kirkon oikea aarre.

Yhdenvertaisuus onkin kirkon ydinsanomaa. Vasta kun toivon ja rakkauden esteet poistuvat, ihmiset voivat tulla yhteen Kristuksen kirkossa ja tuntea itsensä arvokkaiksi sellaisena kuin ovat: erilaisina, Jumalan luomina. Kirkon ja sen kutsun uskottavuus vaatiikin syrjivien ja etuoikeuksia ylläpitävien järjestelmiä vastaan toimimista arjessa.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi saavutettavuutta: Miten huonojalkainen pääsee kirkkoon? Miten autoton äänestää seurakuntavaaleissa? Miten lapset ja nuoret saavat näkyä ja kuulua? Puututaanko seurakunnan kokoontumisissa epäkunnioittavaan keskusteluun? Arki paljastaa, kuka on tervetullut. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet (1 Kor. 12).

Jeesus oli halveksittujen ystävä, mutta ei hän muitakaan unohtanut. Hän kutsui luokseen naisia ja miehiä, rikkaita ja köyhiä, sairaita ja terveitä, lapsia ja aikuisia, kalastajia ja käsityöläisiä, oppineita ja oppimattomia, juutalaisia ja pakanoita. Hän ei katsonut ihmisen ihonväriin eikä seksuaaliseen suuntautumiseen, ei kansalaisuuteen eikä uskontoon. Katsotko sinä?