Pyhät periaatteet ja planeetan pelastaminen

Liisa Björklund

Planeettamme kantokyky on kovemmalla koetuksella kuin koskaan. Nykyinen elämänmuotomme ei yksinkertaisesti ole kestävä. Kaikkea tekemistämme, niin yksilöinä kuin organisaatioina, on tarkasteltava ja arvioitava kriittisesti; miten hidastamme ilmastonmuutosta ja luontokatoa, miten vähennämme eriarvoisuutta.

Hyviä periaatteita ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi on joka taholla, mutta vaikuttavia toimenpiteitä ja niiden jatkuvaa arviointia yhä liian harvalla. Kevään edustakuntavaaleihin valmisteltujen hallitusohjelmatavoitteiden kärjessä on kaikilla varteenotettavilla tahoilla ilmastonmuutoksen pysäyttäminen.

Tavoite löytyy myös kirkon vaaliviesteistä, joissa todetaan ilmastokestävän elämäntavan edistämisen olevan hyvinvoinnin perusta. Kirkko myös vaatii yhdessä 60 järjestön kanssa Suomeen oikeudenmukaista ekologista siirtymää, jolla tarkoitetaan yhteiskunnan muuttamista luonnon ja ympäristön kannalta kestävämmäksi esimerkiksi fossiilisista polttoaineista luopumalla. ”Vihreä siirtymä” tarkoittaa muutosta planeetan rajoja rikkovasta ylikulutuksesta kohti ilmastokestävää elämänmuotoa.

Tulevaisuutta luotaava itsenäisyyden juhlavuoden rahasto Sitra päivitti vuoden alkajaisiksi megatrendinsä . Ensimmäisenä listalta löytyy luonnon kantokyvyn mureneminen. Raportti nostaa esille ympäristön tilan heikentymisen, joka näkyy niin geopoliittisten jännitteiden kasvuna ja talouden toimintaedellytysten heikentymisenä kuin hyvinvoinnin ongelminakin.

Myös kirkon 4. tulevaisuusselonteossa, ”Siunauksen signaaleissa”, ilmastonmuutoksen aiheuttama huoli nousi yhdeksi merkittävimmistä ajan merkeistä. Suomalaisille tärkeä luontosuhde ja ilmastonmuutoksen pysäyttäminen nousivat seurakuntien koolle kutsumissa keskusteluissa keskeisimmäksi arkeen vaikuttavaksi tekijäksi.

Tulevaisuusselontekoon kirjattu terveinen tuoreille kirkon päättäjille onkin, että kirkolta toivotaan selkeämpää roolia luonnon suojelemisessa ja konkreettisia ilmastonmuutoksen vastaisia toimia.

Vaikeuskerrointa ei puutu

Tahtotilaa ei eri toimijoilta eikä kirkolta puutu, mutta todellisien vaikuttavien toimenpiteiden tekemiseen ja niiden jatkuvaan arviointiin on vielä paljon työtä tehtävänä.

Tehtävää vaikeuttaa se, että käsitys planeettaamme todellista tilasta hämärtyy ekohysteriassa tai viherpopulismissa. Maailmanlopun skenaarioiden maalaamisella viedään nuorilta viimeisetkin tulevaisuususkon rippeet.

Ilmastonmuutoksen pysäyttämisen vaikeus alkaa jo ongelmanmäärittelystä: mitä pidetään ilmastonmuutoksen syinä ja seurauksina, mihin tietoon luonnon kantokyvyn mureneminen perustuu. Toiseksi, jos tietoperustasta päästään kutakuinkin yksimieliseen tilannekuvaan, niin seuraavaksi kiistellään, mitä pidetään oikeina keinoina ja mitä taas vahingollisina ilmastolle ja luonnon monimuotoisuudelle? Entä mitkä toimet ovat vain täysin tyhjänpäiväistä viherpesua?

Entä jos maapallon lämpeneminen saadaan pysäytettyä, mutta ihmisten eriarvoisuus kasvaa ilmastotoimien seurauksena? Ilmastonmuutoksen vastaiset toimet pitäisi pystyä toteuttamaan oikeudenmukaisesti niin, että toimien seuraukset ja kustannukset kohdentuvat tasapuolisesti, eivätkä lisää eri puolilla maata tai maailmaa asuvien väestöryhmien välisiä sosiaalisia ja taloudellisia eroja.

Se, mitä pidetään oikeudenmukaisena ihmiselle, ei ole välttämättä oikeudenmukaista luonnolle ja eläimille. Yhä useampi mieltää ihmisen entistä enemmän osaksi luonnon suurta kokonaisuutta, ei sen yläpuolella olevaksi valtiaaksi. Luonnon itseisarvo, eläinten tasa-arvo tai oikeus hyvinvointiin asettavat aivan uusia oikeudenmukaisuuskysymyksiä.

Kirkon rooli planeetan pelastamiseksi

Evankelis-luterilainen kirkko on lähtenyt ilmastotoimiin ajoissa ja maltillisesti. Kirkossa ovat laajalti käytössä seurakuntien ympäristödiplomit ja ympäristöohjelma sekä käynnissä kärkihanke Hiilineutraali kirkko 2030.

Kirkon ilmastoagendat perustuvat asiantuntijoiden kanssa laadittuihin ilmastotavoitteisiin sekä niiden seurantaa varten asetettuihin mittareihin. Työtä on vielä tehtävänä siinä, että tiedettäisiin, missä näissä mittareissa tällä hetkellä mennään.

Yksin olemme heikompia tekemään kestäviä valintoja

Kestävyystavoitteiden toteuttaminen vaatii organisaatioiden ja yksilöiden kohdalla asioiden laittamista arvojärjestykseen. Kukaan ei yksin pysty pelastamaan maailmaa, mutta käänne parempaan voidaan tehdä yhteisöissä, joissa kestävyys on konkreettisia toimenpiteitä ja mitattava arvo.

Mikäli seurakuntien perustehtävään kuuluu luomakunnan varjeleminen, niiden julistus voisi auttaa ymmärtämään vaikutusketjuja oman toiminnan ja ilmastonmuutoksen pysäyttämisen välillä. Jos tätä kohtalonyhteyttä ei usko, näe tai koe, on vaikeampi tehdä pitkällä aikavälillä kestäviä päätöksiä.

Yhteisönä on helpompaa tehdä kipeitäkin päätöksiä, mihin emme yksilöinä suostuisi tai pystyisi. Kristillinen näkökulma ekologisiin elämäntapoihin voisi tarjota merkityssisältöä kestävälle arjelle, joka toimii vastavoimana haitalliselle kuluttamiselle. Ilmastokriisin keskellä juuri kirkolla voisi olla merkittävää sanottavaa.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Sillan kolumnistien esittelyt

Vuonna 2023 Sillan kolumnisteina toimivat dosentti Ville Vuolanto ja teologian tohtori Liisa Björklund.