Sekavat seurakuntavaalit – mitä voisimme tehdä toisin?

Seurakunnissa pitäisi olla vaalikeskusteluja, jotka ovat myös Internetin kautta helposti seurattavissa. Samoin, vaali-iltana pitäisi järjestää valtakunnalliset, tai edes seurakunnalliset, vaalivalvojaiset, jossa kommentoimassa on joukko sekä seurakunnallisen elämän että vaalien asiantuntijoita.

Vaalien seurantaa ei saisi lopettaa vaali-iltaan. Vaalitulosten – äänimäärät, vertailuluvut ja listojen varajäsenet – pitäisi löytyä helposti myös vaalikausien aikana. Esimerkiksi Tampereen seurakuntien vaalisivulta löytyvät nyt vain luottamushenkilöiden nimet – jotka Eteläisessä seurakunnassa vanhentuivat jo ennen uuden toimikauden alkua. Hallinnon avoimuus on tärkeää, eikä siitä pidä tinkiä.

Seurakuntien hallintoa on selkeytettävä. Luottamushenkilö voi toimia seurakuntaneuvostossa, yhteisessä kirkkovaltuustossa, yhteisessä kirkkoneuvostossa, hiippakuntaneuvostossa ja kirkolliskokouksessa – ja kaikilta tasoilta löytyvät toimikuntansa, johtokuntansa ja asiantuntijaryhmänsä. 

Tarvitaanko todella näitä kaikkia? Ja miksi seurakuntalaiset eivät saa äänestää kirkolliskokousvaaleissa? Voisiko hiippakuntaneuvostot lakkauttaa, ja seurakuntayhtymissä neuvostojen ja valtuustojen vaalit yhdistää?

Vaalijärjestelyjä on uudistettava. Vähintäänkin on siirryttävä siihen, että seurakuntayhtymissä ehdokkaalla on vain yksi numero. Nykyjärjestely kaksine numeroineen ja äänestyslippuineen johtaa lukuisiin hylättyihin ääniin.
Monikirkkoisissa seurakunnissa olisi siirryttävä järjestelmään, jossa seurakuntalaisten ei tarvitse tietää omaa äänestyspaikkaansa. Otetaan siis käyttöön sähköiset vaaliluettelot ja useita vaihtoehtoisia äänestyspaikkoja. 
On myös selvitettävä sähköistä äänestämistä. Tälläkin hetkellä ylioppilaskunnissa ja osuustoimintaliikkeessä verkkovaalit on koettu toimiviksi ja käytännöllisiksi. Myös kaikki vaalimateriaali pitäisi seurakuntatasolla olla valmiina hyvissä ajoin, jo vaalivuoden alussa.

Nämä toimet eivät automaattisesti nosta äänestysprosenttia. On kuitenkin välttämätöntä, että seurakuntalaiset voivat osallistua päätöksentekoon ja saada siitä tietoa mahdollisimman helposti. Kaikkein eniten kirkko kärsii siitä, ettei muutoksia uskalleta tehdä.