Kolumnit 2023

2.8.2023 10.00

Toivon syksy

Ville Vuolanto

Usko, toivo ja rakkaus. Kristillisen elämän peruskivistä ja hyveistä jää toivo usein uskon ja rakkauden varjoon. Jos ihminen pelastuu yksin uskosta, ja rakkauden kaksoiskäskyyn sisältyy kaikki mitä tarvitaan maanpäälliseen hyvään elämään, mitä sijaa ja merkitystä jää toivolle?

Moni asia aiheuttaa toivottomuutta tässä ja nyt. Tämä on osa elämää. Oma taloutemme tai terveytemme ehkä horjuu, masennus iskee työkiireiden keskellä tai työttömänä, läheisellä menee vielä huonommin. Laajemmin: ihmisten välillä vallitsee epäluulo ja katkeruus, ilmastonmuutos näkyy jo Suomessakin sään ääri-ilmiöissä, naapurimaa käy hyökkäyssotaa. Jos toivottomuus pääsee voitolle, ahdistumme, masennumme, menetämme elämänhalun.

Mutta toivo on mahdollisuuksien näkemistä, epätoivonkin keskellä. Toivo rohkaisee toimintaan, toivo antaa luottamusta tulevaan, siihen, että jotain parempaa sopii odottaa. Toivo antaa voimia ja merkitystä elämään.

Kun katsomme ympärillämme niin huomaamme, että verrattuna menneisyyteen asiat ovat menneet kohti parempaa: elämme onnellisempina ja kauemmin, väkivallalta ja nälänhädiltä suojassa, terveempinä ja paremmin hoidettuina. Suruja ja murheita ei ole enempää kuin aiemmin – vaikka saammekin tietoa niistä paljon enemmän ja nopeammin kuin aiemmat sukupolvet. Jotkut maalailevat uhkakuvia yhteiskuntamme ongelmista – mutta menneisyyteen verrattuna paniikkiin ei ole aihetta.

Toivon lähteitä löytyy sieltäkin, missä ei toivoa tunnu olevan. Pieniä arkisia asioita: ruoho kasvaa, välillä aurinkokin paistaa. Pienet ystävälliset teot toisille, ja toisten teot meille. Kun annamme toivon ruokkia tekoja, ja tekojen ruokkia toivoa, seuraa hyvän kierre. Suurempia asioita: sukupolvien ketju, kun omat tai sukulaisten lasten varttuvat. Merkitykselliset tekomme, jotka joku muistaa – tai jotka sulautuvat yhteiseen kokemukseen, ja jatkavat meille tärkeitä asioita ja ajatuksia eteenpäin.

Toivossa on keskeistä suhde toisiin ihmisiin, yhteisöön, yhteiskuntaan, ihmiskuntaan. Toivoa on, kun emme pelkää tulevaisuutta. Toivon syksyä seuraa kevät.

Kristityillä on lisäksi vielä erityinen toivon lähde: luottamus Jumalaan. Palaan alun kysymykseen: mihin toivoa tarvitaan kristityn elämässä? Toivo laittaa ihmisen liikkeelle. Kristitylle pelastuksen toivo on se voima, joka ajaa toimintaan, toteuttamaan rakkauden kaksoiskäskyä tässä ja nyt. Toivo yhdistää uskon ja rakkauden. Toivo luo sillan tämän hetken ja tulevan välille, Jumalan ja ihmisen välille.

Jos et jaksa uskoa, toivo.

Tampereen seurakunnissa vietetään nyt toivon vuotta.

Ville Vuolanto
Kirjoittaja on historiantutkija, joka tutkii toivoa antiikissa ja varhaiskristillisyydessä.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja


Sillan kolumnistien esittelyt


Vuonna 2023 Sillan kolumnisteina toimivat dosentti Ville Vuolanto ja teologian tohtori Liisa Björklund.