Yhdenvertaisia luotuina ja langenneina

Ihmisarvoisen kohtelun, jokaisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovat kenelle tahansa vaativia ihanteita, mutta kirkolta odotetaan enemmän kuin muilta.

Monella alalla, esimerkiksi sairaanhoidossa, sosiaalipalveluissa, kansanopetuksessa ja vammaisten huomioimisessa, kirkko on ollut suorastaan edelläkävijä ja suunnannäyttäjä.

Luterilaisella kirkolla on aikamme tasa-arvokeskusteluun sanomansa ansiosta valtavasti annettavaa. Kristillinen ihmiskäsitys vaatii sitoutumaan kaikille ihmisille kuuluvaan yhtäläiseen ja luovuttamattomaan arvoon.

Kristinuskon mukaan jokainen ihminen on Jumalan luomistyönä arvokas riippumatta ominaisuuksistaan tai saavutuksistaan.

Olemme myös radikaalisti riippuvaisia muiden huolenpidosta, hyväksynnästä ja yhteistoiminnasta, mutta myös muusta luomakunnasta. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus koskevat meitä kaikkia paitsi toimijoina myös toiminnan kohteina.

Kultaisen säännön opettamaan vastavuoroisuuteen sitoutuminen merkitsee, etten voi jäädä myöskään uhrin asemaan kilpailemaan, ketä sorretaan eniten. Jokainen on toimija, jonka vastuulla on paitsi epäkohtien osoittaminen myös yhteisen hyvän rakentaminen.

Olemme koko ajan sotkeutuneet erilaisiin epäonnistumisiin, loukkauksiin, virheisiin ja väärin tekemisiin.

Jokaisessa jumalanpalveluksessa toistuvassa synnintunnustuksessa lausumme tehneemme väärin ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Se mikä on väärin lähimmäistä ja luomakuntaa kohtaan, on synti suhteessa Jumalaan.

Synninpäästön kuuleminen ei vielä muuta suhdetta lähimmäiseen ja luomakuntaan. Me kaikki ihmiset olemme samassa liemessä.

On virhe ajatella, että langenneessa maailmassa olisi moraalisesti moitteettomia ratkaisuja. Jokaisen kohtaamisen tulisi olla ystävällinen kohtaaminen, jossa rakkaus voittaa pelon ja erilaiset ennakkoluulot.