Sillan kolumnistit vuonna 2025
Vuonna 2025 Sillan kolumnisteina
toimivat Tampereen kaupungin yhdenvertaisuuskoordinaattori Mikko Ala-Kapee ja Tampereen Työväen Teatterin
dramaturgi Hanna Suutela.
Hanna Suutela: Kirjoittaminen on tapa olla läsnä elämässä
Kolumnisti Hanna Suutela on Tampereen Työväen Teatterin
dramaturgi.
”Kirjallisuus, teatteri, historia ja tutkimus jaksavat kiinnostaa vuodesta toiseen, mutta kirjoittaminen on minulle aina ollut tapa olla läsnä elämässä ja yhteisöissä”, toteaa Hanna Suutela. Kuva Hannu Jukola
Joensuussa kasvanut käsikirjoittaja ja teatterintutkija teki teatteritieteen väitöskirjansa Helsingin yliopistossa Sakari Puurusen ohjauksesta oopperaan Viimeiset kiusaukset vuonna 1999.
Valinta Tampereen yliopiston jo lakkautetun Teatterin ja draaman tutkimuksen oppiaineen professoriksi Tampereen yliopistoon toi hänet perheineen vuonna 2005 Tampereelle, jossa Suutela on viihtynyt siitä lähtien.
– Teatterintutkijana minua on kiinnostanut erityisesti kotimainen teatterihistoria ja näytelmäkirjallisuus sekä ohjaajan taide, kertoo Suutela.
Yhtenä tärkeimmistä tutkimuksistaan Suutela pitää kirjaansa Impyet. Näyttelijättäret Suomalaisen Teatterin palveluksessa, joka selvitti ensimmäisten ammattimaisten naisnäyttelijöiden urapolkuja 1800-luvulla.
Kaikkiaan 16 vuotta kestäneellä professorikaudellaan Suutela osallistui aktiivisesti muun muassa monitieteisen Cultural Studies -ohjelman kehittämiseen. Hän on toimittanut useita artikkelikokoelmia, joista Sairaalaklovnit Suomessa on yltänyt jo kolmanteen painokseensa.
– Viime vuosikymmenen aikana teatterintutkijana julkaiseminen on jäänyt käsikirjoittajan roolini alle, toteaa Suutela, joka on vuodesta 2019 työskennellyt Tampereen Työväen Teatterin dramaturgina.
Oma lempilaji ovat lukiolaisille kirjoitetut musikaalit, joita hän on kirjoittanut useita. Maija Koskenalustan säveltämä Hullu prinssi, eli totuus siitä, kuinka haarukka tuli Suomeen yhdistää projektina monia Suutelan kiinnostuksen kohteita, musiikista ja historiasta teatteripuvustukseen.
– Nuorille kirjoittaminen on koko teatterikentän näkökulmasta tärkeää taimikasvatusta. Lukiot, joissa taidekasvatukseen teatteritoiminnalla panostetaan, tekevät merkittävää työtä paitsi koulunsa yhteisöllisyyden myös kotimaisen taidealan tulevaisuuden puolesta.
Perheen, Tampereen yliopiston ja TTT:n työtehtävien lisäksi Suutelaa ovat konkreettisesti kiinnittäneet Tampereelle omat sukujuuret ja siirtolapuutarhamökki Niihaman ryhmäpuutarhassa.
Mikko Ala-Kapee: Kaikkien Tampereella on kaikkien hyvä olla
Kolumnisti
Mikko Ala-Kapee on Tampereen kaupungin yhdenvertaisuuskoordinaattori.
Kesäkuumalla ehti ystävän kanssa tekemään paperimassasta vateja ladon lempeässä varjossa. Kuva: Maikki Kantola
Näin
hän kertoo itsestään ja ajatuksistaan.
Aion
keskittyä kirjoituksissani yhdenvertaisuuskoordinaattorin tehtävästä nouseviin
teemoihin, kuten ihmisarvon kunnioittamiseen, syrjinnän vastaiseen toimintaan,
esteettömyyteen, monikulttuurisuuteen, yhdenvertaisuuteen, tasa-arvoon ja
hyviin väestösuhteisiin.
Olen yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta. Tein Pro gradun ihmisoikeusnormien rakentumisesta kansainväliseen politiikkaan. Olin päässyt jatko-opiskelijaksi väitöstä varten, mutta sitten työelämä otti voiton.
Täytin
syksyllä 50 vuotta. Syntymäpäivä antoi luvan katsoa taaksepäin kuluneita vuosia,
miettiä etappeja, joiden myötä minusta on muotoutumassa minä. Vanhempani ovat Kangasalle
asettautuneita evakkokarjalaisia.
Vietin lukiovuoden Ranskan Vendéen maakunnassa, jossa asuin algerialais-ranskalaisessa
perheessä ja sain lämpimän kosketuksen islamin uskoon. Suoritin
siviilipalvelukseni Valamon luostarin kansanopistossa Heinävedellä. Avioliittoni
Harrin kanssa siunattiin sateenkaarimessussa korona-aikaan kasvomaskien takana Finlaysonin
kirkossa.
Piipahdin
asuntomessuilla Ruotsin Uumajassa kauppaamassa huvimajoja ja siivoojana
Saarioisten teurastamolla. Olen tehnyt pitkään järjestötöitä muun muassa Suomen
Reumaliitossa, Tampereen rasismin vastaisessa verkostossa ja Sinuiksi-yhdistyksessä.
Koen eläväni
uutta ammatillista vaihetta päästyäni Tampereen kaupungille yhdenvertaisuuskoordinaattoriksi.
Katson, että tärkeintä työssäni on huomioida tasa-arvo- ja
yhdenvertaisuuslakien mukaiset syrjintäperusteet, joita ovat ikä, etninen
alkuperä, kansalaisuus, kieli ja kulttuuri, uskonto, vakaumus, mielipide,
poliittinen näkemys, perhemuoto, sukupuoli, sukupuoli-identiteetti,
seksuaalinen suuntautuminen, terveydentila, vammaisuus, sosiaalinen asema,
taloudellinen asema ja muut yksilölliset tekijät, kuten ihonväri, kehon koko,
ulkonäkö tai neurokirjoon kuuluminen.
Kaupunki rakentaa yhdessä asukkaittensa kanssa yhteistuumin kaikkien
Tamperetta, jossa jokaisella meistä on hyvä olla, asua, opiskella, perustaa
perhe, elää, tehdä töitä ja vanheta omana itsenään. Kaikkien Tampere -asenne
perustuu sopusointuun, ihmisyyteen, keskinäiseen kunnioitukseen ja
huomioonottamiseen.
Työn vastapainoksi tykkään kotoilla, hyötyhöntsäillä ja askarrella. Kesäisin puutarhanhoito vie voiton muusta. Se on mieheni ja minun yhteinen harrastus. Kasvun ihmeen todistaminen saa haltioitumaan vuodesta toiseen. Ryytimaakin vetää puoleensa, mutta ennen kaikkia monivuotisten perennoiden ihmettely lumoaa.
Hiljattain
löysin uudelleen saunassa vihtomisen hyvää tekevän voiman. Ennustan, että ensi
kesänä kuivaamme latoon vihtoja talven varalle. Olen myös vannoutunut
kylmäaltaassa kävijä ja yritän käydä arkisin kylmässä niin usein kuin vain voin.
Koen, että kylmä nollaa, vetää rajan työpäivän ja vapaan väliin ja huuhtelee
ajatuksia.
Olen lukutoukka. Lukeminen saattelee minut uneen. Kesäöinä voin syventyä
kaunokirjallisuuteen. Lempikirjailijoitani ovat Pirkko Saisio, Jhumpa Lahiri,
Amos Oz ja Joel Haahtela. Talvikausina valahdan verettömiin dekkareihin.
Parhaillaan liikun Donna Leonin kirjoittamassa Venetsiassa. Onneksi vasta viisi
osaa on takana, joten yli 20 kirjaa sisältävässä sarjassa riittää luettavaa.