Mikko
Ala-Kapee: Kaikkien
Tampereella on kaikkien hyvä olla
Sillan uusi kolumnisti
Mikko Ala-Kapee on Tampereen kaupungin yhdenvertaisuuskoordinaattori.
Kesäkuumalla ehti ystävän kanssa tekemään paperimassasta vateja ladon lempeässä varjossa. Kuva: Maikki Kantola
Näin
hän kertoo itsestään ja ajatuksistaan
Aion
keskittyä kirjoituksissani yhdenvertaisuuskoordinaattorin tehtävästä nouseviin
teemoihin, kuten ihmisarvon kunnioittamiseen, syrjinnän vastaiseen toimintaan,
esteettömyyteen, monikulttuurisuuteen, yhdenvertaisuuteen, tasa-arvoon ja
hyviin väestösuhteisiin.
Olen
yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta. Tein Pro gradun ihmisoikeusnormien
rakentumisesta kansainväliseen politiikkaan. Olin päässyt jatko-opiskelijaksi
väitöstä varten, mutta sitten työelämä otti voiton.
Täytin
syksyllä 50 vuotta. Syntymäpäivä antoi luvan katsoa taaksepäin kuluneita vuosia,
miettiä etappeja, joiden myötä minusta on muotoutumassa minä. Vanhempani ovat Kangasalle
asettautuneita evakkokarjalaisia.
Vietin lukiovuoden Ranskan Vendéen maakunnassa, jossa asuin algerialais-ranskalaisessa
perheessä ja sain lämpimän kosketuksen islamin uskoon. Suoritin
siviilipalvelukseni Valamon luostarin kansanopistossa Heinävedellä. Avioliittoni
Harrin kanssa siunattiin sateenkaarimessussa korona-aikaan kasvomaskien takana Finlaysonin
kirkossa.
Piipahdin
asuntomessuilla Ruotsin Uumajassa kauppaamassa huvimajoja ja siivoojana
Saarioisten teurastamolla. Olen tehnyt pitkään järjestötöitä muun muassa Suomen
Reumaliitossa, Tampereen rasismin vastaisessa verkostossa ja Sinuiksi-yhdistyksessä.
Koen eläväni
uutta ammatillista vaihetta päästyäni Tampereen kaupungille yhdenvertaisuuskoordinaattoriksi.
Katson, että tärkeintä työssäni on huomioida tasa-arvo- ja
yhdenvertaisuuslakien mukaiset syrjintäperusteet, joita ovat ikä, etninen
alkuperä, kansalaisuus, kieli ja kulttuuri, uskonto, vakaumus, mielipide,
poliittinen näkemys, perhemuoto, sukupuoli, sukupuoli-identiteetti,
seksuaalinen suuntautuminen, terveydentila, vammaisuus, sosiaalinen asema,
taloudellinen asema ja muut yksilölliset tekijät, kuten ihonväri, kehon koko,
ulkonäkö tai neurokirjoon kuuluminen.
Kaupunki rakentaa yhdessä asukkaittensa kanssa yhteistuumin kaikkien
Tamperetta, jossa jokaisella meistä on hyvä olla, asua, opiskella, perustaa
perhe, elää, tehdä töitä ja vanheta omana itsenään. Kaikkien Tampere -asenne
perustuu sopusointuun, ihmisyyteen, keskinäiseen kunnioitukseen ja
huomioonottamiseen.
Työn
vastapainoksi tykkään kotoilla, hyötyhöntsäillä ja askarrella. Kesäisin
puutarhanhoito vie voiton muusta. Se on mieheni ja minun yhteinen harrastus.
Kasvun ihmeen todistaminen saa haltioitumaan vuodesta toiseen. Ryytimaakin
vetää puoleensa, mutta ennen kaikkia monivuotisten perennoiden ihmettely
lumoaa.
Hiljattain
löysin uudelleen saunassa vihtomisen hyvää tekevän voiman. Ennustan, että ensi
kesänä kuivaamme latoon vihtoja talven varalle. Olen myös vannoutunut
kylmäaltaassa kävijä ja yritän käydä arkisin kylmässä niin usein kuin vain voin.
Koen, että kylmä nollaa, vetää rajan työpäivän ja vapaan väliin ja huuhtelee
ajatuksia.
Olen lukutoukka. Lukeminen saattelee minut uneen. Kesäöinä voin syventyä
kaunokirjallisuuteen. Lempikirjailijoitani ovat Pirkko Saisio, Jhumpa Lahiri,
Amos Oz ja Joel Haahtela. Talvikausina valahdan verettömiin dekkareihin.
Parhaillaan liikun Donna Leonin kirjoittamassa Venetsiassa. Onneksi vasta viisi
osaa on takana, joten yli 20 kirjaa sisältävässä sarjassa riittää luettavaa.